Tyttöseni karkasi toiselle puolen suomenmaan.

 

Pikaisa visiitti.

Juuri kerkesit mehun juoda, minun kahvini jäi kesken.

Vaikutit voipuneelta, haaleaa vettä kristallilasissa.

 

Silmäsi loistavat vielä, kirkkaina kuin nouseva aurinko. Poistaen eilisen surut ja yön ahdistuksen.  Silloin näet sen mitä minä näen.

 

Elämän jonka voit muutta haluamaksesi unelmoimalla unissasi ja hereillä. Visualisoimalla päässäsi. Alkaessasi elää elämää jota haluat elää kaikki muuttuu todeksi. Tuoden auringon loisteen, sadepilvenkin takaa.

 

Sillä huulesi ovat vielä punaiset, olet nuori, meillä on aikaa – tehdä maailmasta omamme.

 

We own the universe.

 

N.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Syvällistä

Lumikukka kertoi minulle.

 

Tein päätöksen päästää irti, noista ajatuksista jotka syövät sisältä päin. Raastavat rintakehää ja saavat sinut tuntemaan pakokauhua – kuin et voisi hengittää. Vaikka hengitätkin, sisään ja ulos, kylmää ilmaa joka tekee olosi liiankin viileäksi, polttaa nenää.

 

Katsoin elokuvan, Hiljaisuus. Koomista mutta Hiljaisuus mursi kyyneleideni padon. Hiljaisuus soi tärykalvoni rikki ja hakkasi lattiaan, maistamaan suolaisia kyyneleitä. Liian kauan nieltyjä. Kyyneleitä ja parkumista jotka myönsivät kaikkien haaveiden mahdottomuuden.

 

Myöntäen sen etten tule koskaan olemaan mitään hänen kanssaan. Ettei hän tai kukaan halua viettää elämäänsä narsistin uhrina.

 

Myöntäminen, se vapauttaa ja kuristaa. Kuin testamentin tekeminen tämän ikäisenä. Tietää jättävänsä tämän paikan, nimeltä elämä, muttei nyt. Mutta entä sen jälkeen kun olen mennyt?

 

Jatkuuko elämä täällä?

 

Surullista, mutta kyllä. Elämä jatkuu hänen jälkeen.

 

Hänen jonka sylissä olen pieni ja maailma pysähtyy lumen laskeutuessa. Se laskeutuu leijaillen, tanssien huolettomuuden koreografiaa, tuoden mukanaan hiljaisuuden.

 

Hiljaisuus soi sanoi pieni kukka.

 

N.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Leffat ja sarjat