Taivas on valkoinen.

Sydämeni särkyy nähdessäni sieluni silmin kyyneleet poskillasi, valuneet meikit. Tuskan joka paistaa kauniin hymysi takana.

 

Haluaisin itkeä mutta olen kuiva kylmä, jäätynyt seitifilee kaupan pakastimessa, olen tarjouksessa. Eilen taivas oli pinkki ja halusin vuodattaa elämää arvostavia onnen kyyneleitä. En pystynyt. Haluan jakaa tuskasi, ottaa muutaman surusi itselleni ja vuodattaa ne maahan suolaisina mutta olen kuiva. Se pelottaa minua.

 

Ota aikaa itsellesi. Anna lupa kyyneille tulla ja mennä, puhdistaa mielesi ja ruumiisi. Anna itsellesi rauhaa miettiä missä olisit onnellinen. Sillä se on tärkeintä elämässä, onnellisuus. Se minkä muut kuvittelevat tuovan onnen sinulle on toisarvoista. Vain sinä voit sydämmessäsi tietää mikä on sinun paikkasi tässä maailmassa.

 

Haluan käydä siellä kanssasi. Nähdä sinut onnellisena, täynnä elämää ja intoa. Sillä sinä ansaitset onnen, ansaitset onnen kyyneleet jotka poskelle jäätymisen sijaan lämmittävät ja tuovat auringon valon ihollesi.

 

Rakkaani. ”Taivas on valkoinen.” Sano se jos rakastat jotakuta, ja jos hän vastaa. ”Mutta pilvet ovat mustia.” Tiedät että hän tuntee samoin.

 

Taivas on valkoinen.

Ja minä rakastan sinua.

 

N.