Kelluminen on lähinnä painottomuutta, mitä tiedän.

Makaan sängyssä alasti, jonkun toisen likaisissa lakanoissa. Tuuletin huutaa, peittäen osan kaupungin hälinästä. Hidastaen tulen kytemistä, haluten sammuttaa kaiken olevan ja tulevan. Et ole vastannut minulle.

 

Katoessani Helsingin harmasta taivasta ja ihmisten harmaita kasvoja mietin sinua. Missä sinä olet, kai sentään samalla planeetalla, tämän taivaan alla. Vaikka usein tuntuukin että minä olen ainut täällä. Ainut joka huomaa olevansa akvaariossa nimeltä maapallo.

 

Lasisen taivaan heittäessä päälleni lasinsiruja huomaan parvekkeen, ratikkapysäkkiä vastapäätä olevassa talossa. Se on pieni, pinkkien kukkien somistama. Haluaisin olla siellä kanssasi, juoda viiniä. Katsoa ohi kiitävää maailmaa kun meillä olisi niin paljon aikaa että voitaisiin siihen jäädä kellumaan.

-En kestänyt PMMP:tä Ruisrockissa. Se oli liian masentavaa, joten menin nukkumaan.

 

Tuntuu etten ole tehnyt muuta kuin kellunut. Kellunut ajassa joka kulkee liian kauas liian nopeasti. Aika joka on muuttanut ihoni rusinan sisareksi ja tehnyt minusta banaalin, kenties jopa aseksuaalin. Kestäisin kellunnan jos kelluisin lammessa, rajatussa vedessä joka ei liiku vaan rehevöityy.

 

Sen sijaan vesi virtaa, koskea kohti. Ja minä en voi tehdä muuta kuin tuijottaa taivasta, itkeä jo valmiiksi tulevaa tuskaa kun kehoni hakkaantuu vasten koskenkiviä lopulta pudoten kauhun vallassa epävarmaan kuolemaan. Ennemmin hukkuisin tähän virran mutkaan mutta ajan paino on liian raskas ja minä liian heikko.

 

Totuus on ettei kukaan meistä tiedä missä vaiheessa koski tulee. Jos sitä on olemassakaan. Odotellessa sitä, en tiedä mitä tekisin. Mikään ei tunnu tekemisin arvoiselta ja mikään tekemäni ei ole minkään arvoista. Ainut mitä osaan on kosken fantasiointi. Miten aallot hakkaavat ja kivet raapivat kehoani, ja kuulen kosken kohinan kovempana kuin koskaan. Kovimpana kuin sen ikinä kuulee, juuri ennen pudotusta.

 

Kerro minulle rakkaani minne me olemme kellumassa, ja haluanko kellua ollenkaan vai olisiko meidän kaikkien parempi upota jo tässä vaiheessa.

 

N.