Ajatus ihmissuhteista

R totesi mulle viime kesällä, ettei ole olemassa ihmissuhdetta, jolta molemmat osapuolet haluaisivat yhtä paljon tai samoja asioita. Luulen, etten ole koskaan kuullut mitään yhtä fiksua.

Tämä ajatus on vuodelta 2005. Löysin sen, kun selasin ensimmäistä blogiani erään päivämäärän perässä. Törmäsin tähän reilun kymmenen vuoden takaiseen ajatukseen ihmissuhteista, jonka minulle kertoi eräs minua vanhempi ja viisaampi. Muistan sen päivän, jona kirjoitin tämän ja miksi pidin hänen sanojaan silloin viisaina.

Nyt, kun sattuma palautti nämä sanat mieleeni, huomaan olevani yhä samaa mieltä. R on ollut vahvasti totuuden jäljillä tämän minulle sanoessaan.

Kommentit (6)
  1. Arkkityyppi kadoksissa
    2.1.2016, 22:28

    Tuossa on kyllä totuutta.

    Mielestäni ajatusta voi hiukan jatkaa, jolloin päästään omasta mielestäni melkeinpä mielenkiintoisimpaan kysymykseen, mitä aiheesta löytyy. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että ihmissuhteet (parisuhteet) ovat siis jatkuvaa kompromissia, jossa pitäisi löytää jonkinnäköinen common ground, jotta molemmat saisivat edes jossain määrin riittävästi niitä asioita, joita kaipaavat ihmissuhteelta.

    Se kysymys, johon en keksi vastausta:
    Jos parisuhteen alkuvaiheissa, treffeillä tai edes jonkin aikaa tapailleena, alkaa puhua näistä asioista, alkaa selvittää toisen elämänarvoja, tavoitteita ja motivaatioita, niin hyvin suurella varmuudella se osapuoli, joka ei keskustelua ole aloittanut, loukaantuu.
    Miksi? Miksi sinne common groundille pitäisi päästä ilman keskusteluja, maagisesti lukea toisen ajatuksia? Ja miten se tapahtuu?

    Kuulisin tähän mielelläni kommentteja niiltä, jotka ovat taitavia parisuhdeasioissa.

    1. Riippuu varmaan aika paljon siitä, miten tätä aihetta lähestyy. Harvoin sitä keskustelua kenenkään uuden ihmisen kanssa heti aloittaa maailman suurimmista kysymyksistä, mikä on elämän tarkoitus ylipäätään ja mikä on sun elämän tarkoitus. Sellaiset voidaan kokea hyökkäävänä. Alussa puhutaan jostain ”turvallisesta” kuten kulttuurista, kirjoista, elokuvista, musiikista, ruoasta, matkustamisesta, harrastuksista – katsotaan löytyykö puhuttavaa, löytyykö yhteistä maaperää, testataan miten toinen reagoi.

      Jos pari tuntia jonkun kanssa istuu ravintolanpöydässä ja juttelee, niin kyllä siinä ajassa jo huomaa, synkkaako tuon kanssa, jaksaisinko jutella tuon kanssa enemmän, ärsyttääkö se, tuntuuko se kivalta, tuntuuko se kivalta kaverimielessä vai voisiko siinä olla jotain muutakin. Mutta keskustelun pitää olla alkuun kevyttä, liian nopeasti ei pidä harppoa – jos yksi alkaa heti tenttaamaan suurista kysymyksistä, toinen voi mennä lukkoon.

    2. En tiedä, olenko taitava parisuhdeasioissa. Pariutuminen sinänsä on tapahtunut aina aika sujuvasti ja pikaisestikin. Ja minähän todellakin vien ihan heti ekoilla treffeillä keskustelun aika syvälle.

      Totta ihmeessä voi heti kysyä, mitä toinen haluaa elämältään, parisuhteeltaan, miten on elämä sujunut tähän asti, millainen oli lapsuus, millainen vanhempien parisuhde, mihin on edelliset parisuhteet kaatuneet, miten kokee itse vaikuttaneensa suhteensa epäonnistumiseen, mikä tekee onnelliseksi jne jne. Taidan olla ihan painajainen treffikumppaniksi.

      Mutta tosiaan, ei mun mielestä kukaan ole pahastunut, vaikuttaneet pikemminkin ilahtuneelta kun ei tarvitse puhua säästä tai muusta tyhjänpäiväisestä. Hyviä keskusteluja näistä aina on seurannut, ja ihmisestä selvinnyt ne oleellisimmat 😀

      Ja tämä ehkä kannattaa tehdä silleen pohdiskelevaan sävyyn, itsekin elämäänsä ja ajatuksiaan avaten. Mikäli kysymyksiä heittää sarjatulena kuin työpaikkahaastattelussa, voi asennoituminen olla nihkeämpää.

       

      1. No mää kyllä ahdistun, jos toinen alkaa heti tenttaamaan mitä mä haluan ”elämältä, parisuhteelta, miten on elämä sujunut tähän asti, millainen oli lapsuus” jne. Se kuulostaa työhaastattelulta eikä uuteen ihmiseen tutustumiselta.

        Jos tutustuu uuteen ihmiseen ystävämielessä, niin kyseleekö siltä tuommoisia heti ensimmäiseksi?  Siis huom. kyseleekö, se on eri asia jos se itse haluaa alkaa niitä kertomaan. Eikö parisuhteessa pitäisi olla toisen kanssa myös ystävä?

        Totta kai näihin kysymyksiin päästään jossain vaiheessa. En tarkoita sitä, että ns. syvällisiä aiheita pitäisi välttää alussakaan. Tarkoitan vain sitä, että mä ainakin ahdistun, jos joudun johonkin kuulusteluun jossa tulee sellainen olo, että toinen nyt selvittelee täytänkö mä sen kriteerejä. Olen nimittäin parikin kertaa ollut sellaisilla treffeillä. Jos elämä ei ole mennyt niin täydellisesti – ja harvallapa se ihan kaikissa asioissa on mennyt – niin nämä eivät tosiaan ole sellaisia asioita, joista tutustumisen haluaisi ALOITTAA. Totta kai niihin edetään jossain vaiheessa, jos luottamus syntyy, mutta alussa sellaista luottamusta ei vielä ole.

        Syvällisiä keskusteluja saa aikaan muistakin asioista kuin liian henkilökohtaisiin menevistä asioista. Siksi mainitsin tuolla yllä taiteen. Tänä päivänä saattaisin aloittaa ihan reippaasti keskustelun myös politiikasta.

        Mut väännän vielä rautalangasta: mä en halua, että tuossa vaiheessa vielä vieras ihminen _kyselee_ liian henkilökohtaisia asioita. Se on eri asia, jos mulle tulee itselle sellainen luottavainen olo, että haluan alkaa avautumaan. En kyllä muista, että olisi ikinä ENSItreffeillä tullut. Kolmansilla treffeillä sen sijaan ollaan jo voitu olla siinä pisteessä.

        1. Ehkä tarkennan vielä sen verran, että mää ainakin menen ensitreffeille enemmänkin silleen rennosti kattomaan, että voisko tuo ihminen olla mun KAVERI. Synkkaako meillä sillä tavalla kuin kaverin kanssa synkkaa?

          Sit just joskus on osunut treffeille sellaisten ihmisten kanssa, joista on heti alkuun huomannut, että nää on nyt tosi parisuhdeihmisiä, niillä on suhde päättynyt ja ovat nyt selkeästi hakemassa uutta, ja siinä treffeissä on tosiaan koko ajan semmoinen maku että toi nyt tässä selvittelee täytänkö mä sen parisuhdekriteerit. Se on mulle jotenkin totaalinen turnoff.

          Tämä varmaan riippuu paljon ihmisen omasta henkilöhistoriasta. Nämä ovat olleet sellaisia ihmisiä, joista tulee ulkoapäin sellainen vaikutelma, että heidän elämänsä on aina ollut aika helppoa. (Ei tietenkään kenenkään ole). Mutta tarkoitan sitä, että elämässä ei ole mitään sellaisia kipeitä asioita, joista olisi vaikea puhua, jonka takia niiden itse on helppo heti hölöttää kaikki elämänsä vaiheet läpi. Ei ole taustalla mitään kireää lapsuudenkodin ilmapiiriä tai hyväksikäyttävää eksää tai muutaman vuoden kestänyttä itsensäetsimiskautta, josta on jäänyt jotenkin orpo olo päälle. Tai jos onkin, niin niistä pystyy heti helposti puhumaan.

          Ihmiset aukenevat eri tahtia. Mä en avaudu yleensä heti, mutta sitten kun avaudun, luotan kyllä jotenkin täysillä. Mutta se ottaa oman aikansa. Sen avoimuuden vaatiminen ensitreffeillä on ihan liikaa. Kysymyspatteriston helposti kokee avoimuuden vaatimisena.

          1. Jätit huomiotta viimeisen lauseeni: ”Ja tämä ehkä kannattaa tehdä silleen pohdiskelevaan sävyyn, itsekin elämäänsä ja ajatuksiaan avaten. Mikäli kysymyksiä heittää sarjatulena kuin työpaikkahaastattelussa, voi asennoituminen olla nihkeämpää.

            Nimittäin sävyt vaikuttaa. 

            Kyllä mä sun pointtisi ymmärrän ja olen itsekin kokenut jonkun kyselyt liian henkilökohtaisina. Tosin ei mua haittaa sanoa siihen, etten halua puhua siitä (vielä). Samoin hyväksyn itsekin tuollaisen vastauksen. Tuntosarvet pystyssähän noissa mennään, tahallisesti loukkaamatta.

            Mutta ehkä mulla ei tosiaan ole (enää) elämässä kipeitä asioita. Siis kaikki on käsitelty, tabuja ei ole. Ja tapaamani ihmiset on jo valmiiksi valikoituneet samanlaisiksi.

            Eikä tarkoitus ole siis selvittää täyttääkö joku parisuhdekriteerit, vaan selvittää vain millainen ihminen on sieltä pinnan alta. Mutta mähän en koskaan niin kovin aktiivisesti ole hakenutkaan parisuhdetta, luiskahtanut vain sellaisiin sopivalta tuntuviin. Ihastunut ihmisiin siinä kaikenlaisten pohdintojen aikana.. Äh, vaikea selittää.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *