Ihan(a) kamala Tinder

 

swipe.gif

 

Kuinka moni nykysinkku ei ole joskus kokeillut Tinderiä ainakin hetken ajan? Aika harva, veikkaan. Menin sinä minäkin, utealiaisuuttani, vajaa vuosi sitten. Ja loppusyksystä poistin tilin ja sovelluksen, lopullisesti ja helpottuneena. Ei nimmittäin ollut minulle tämä trendikäs deittailunmuoto luotu.

Tinderhän on ehkä helpoin mahdollinen deittipalvelu, joka tällä hetkellä on saatavilla. Lataa sovellus, anna käyttöoikeudet Facebook-tiliin, katso, että profiilissa on kivat kuvat, kirjoita itsestäsi pari riviä jos huvittaa ja ei muuta kuin seuraa etsimään. Helppoa kuin heinän teko. En yhtään ihmettele, että suosio on ollut suurta myös sellaisten ihmisten piirissä, jotka eivät ikinä ole perinteisempiin deittipalveluihin ole halunneet rekisteröityä. Ja kun aloittamisen helppouteen yhdistyy se, että keskustelemaan pääsee vasta sitten, kun molemmat ovat ilmaisseet edes pientä kiinnostusta, eli epämieluisia yhteydenottoja ei tule samaan tapaan kuin muualla, käyttäminen on entistä mukavampaa.

Palvelun viraalinen suosio ja kavereiden hehkutukset siitä, miten hauskaa svaippailu on, saivat minutkin lopulta kokeilemaan ennakkoskeptisyydestäni huolimatta. Ja olihan Tinderin käyttö alkuun aika hauskaa ja koukuttavaa. Joku on oivaltanut, miten seuran hakemisesta saadaan tehtyä pelillistä ja koukuttavaa. Oli omalla tavalla jännää, että ikinä ei tiennyt, millaisen tyypin palvelu seuraavaksi tarjoaa tutkittavaksi ja kirjohan oli laaja.

Aika nopeasti kuitenkin huomasin, että vaikka palvelussa sinällään ei ollut mitään vikaa, osuivat ennakkoepäilyni minun ja sen yhteensopivuudesta enemmän kuin hyvin oikeaan. Tinderissä seuranhaku kun on hyvin ulkonäkökeskeistä, mutta itse ihastun ihmisessä paljon enemmän persoonaan ja ajatusmaailmaan, kuin pärstäkertoimeen. Kun minulle on hyvin vähän merkitystä sillä, millainen naama toisella on, miten voisin löytää tällaisesta palvelusta seuraa, jota kohtaan voisi jotain kiinnostusta herätä, kun usein ainoa asia, mitä heistä tiedän on ulkonäkö.

Toinen kapulan rattaisiin heitti tietysti myös tämä demiseksuaalisuuteni ja hidas tahtini ihastua. Kun monet käyttävät palvelua puhtaasti seksiseuran hakuun ja käytännössä kaikilla muilla on odotuksissa kai jonkinlainen romanttinen kipinä, miten tähän yhtälöön voidaan istuttaa toimivasti ihminen, jonka aivot laukkaavat enemmänkin rataa ”tutustutaan ensin ainakin puoli vuotta ja sen jälkeen saatan suhun ihastua tai sitten en”. Sama ongelma tulee tietysti vastaan muissakin deittipalveluissa, joskin niissä on sentään enemmän tilaa kertoa siitä, millainen on. Juuri tästä syystä pistin Tinderin poiston aikaa jäähylle myös kaiken muun nettideittailun.

Koko reilun puolivuotisen aikana kävin Tinderin kautta ulkona vain kolmen ihmisen kanssa. Ensimmäinen oli eteläeurooppalainen, Suomeen työn perässä muuttanut hevimies, toinen opiskeleva luontointoilija ja kolmas kaltaiseni kulttuurihippi. Kaikki heistä olivat oikein mukavia, kunnollisen oloisia miehiä, joista kenenkään kanssa en kokenut niin minkään laista kemiaa, mikä ei tietysti ole nykyisen itsetuntemuksen valossa mitenkään yllättävää. Mutta jos toinen ryhtyy kolmannen tapaamisen jälkeen kyselemään tapailenko muita ja olenko kiinnostunut miten paljon, niin miten muuten siihen pitäisi vastata, kuin että en, mutta en nyt nää tässä meidän välilläkään nyt mitään erityistä kipinää? Pitäisikö sanoa, että kattellaan puolen vuoden päästä uudestaan, mut mitään en lupaa? Sitä nyt ei ainakaan tuntunut korrektilta sanoa, että enhän mä edes tunne sua vielä juuri yhtään, vaikka sekin kielen päällä oli.

Lopulta varmaan hauskinta antia koko Tinder-kokeilussani oli se, miten tietyssä kaveriporukassa päädyimme jakamaan keskenämme kaikkein kummallisimpa löytämiämme profiileja. Mikä tietysti on monella tapaa hyvin epäeettistä, vaikka vertaistuki absurdien kuvien äärellä olikin kultaa arvokkaampaa. Mutta ennen kaikkea se ei mitenkään ollut riittävä tai päivänvalon kestävä syy jatkaa Tinderissä. 

Niin että näistä syistä minun ja Tinderin tiet ovat erkaantunet lopullisesti. Mutta toivotan kuitekin hyvää jatkoa Tinder-tiellään kaikille niille, joille se tuntuu deittipalveluna sopivan. Kaveripiirini on osoittanut, että sitä kautta voi löytää suhteita moniin eri tarpeisiin – useamman Tinderissä tavanneen parinkin kun tunnen!

Kommentit (10)
  1. Tää on toki ihan validi pointti, että niistä kuvista voi toki katsoa muutakin kuin ulkonäköä ja osalla ihmisistä on se pieni profiilitekstikin. Yhteiset Facebook-tykkäykset on musta tuntuneet aina vähän heikoilta indikaattoreilta, koska yleensä yhteiset tykkäykset on osastoa Docventures eli niin isot ilmiöt, että niistä vaan pitää tosi moni.

    Loppupeleissä tässä se perimmäinen ongelma mun omalla kohdalla on tietysti se ensivaikutelmaan lataaminen, ihan riippumatta siitä, mistä se ensivaikutelma muodostuu. Olen vihdoin alkanut hyväksyä sen, että omat aivoni nyt eivät vaan toimi niin, että ihastuisin ensivaikutelmaan.

  2. Minä en oo päässy tinde-treffeille ku kerran. Vaikka menisin vähemmälläkin tutustumisella… Siis eri syistä ku teillä, mutta kuitenkin vähän ”ei”.

    1. Kyl itekin mielellään suht ajoissa tapaa ihmisiä, mut ei nyt ihan levelillä ”moi mitä kuuluu?” ”hyvää” ”nähdäänkö?” 😀 Mut mielellään kyl muutaman päivän sisään viestittelyn alottamisesta ettei ehdi tulemaan liikaa ennakko odotuksia. Kuitenkaan just tollasta tyyppiä mistä ei oo siis yhtään mitään saanu irti (muutakun miltä näyttää) ei mua yleensä kiinnosta.

      1. Mä olen vuosien varrella opetellut ja oppinut näkemään ihmisiä yhä nopeammin ensikontaktin jälkeen, mikä on vaan fiksua, ei kehdi luoda turhia olemattomia kuvitelmia ihmisestä. Mutta ei sitä ihan tuntemattoman tyypin kanssa oo kovin kiva nähdä myöskään, silloin vaan hermostuttaa liikaa ja voi tulla ihan täysi huti seuran suhteen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *