Minulla on ajoittain tapana kokea pienempiä tai suurempia ahaaelämyksiä omasta elämästäni. Nämä hetket ovat antaneet jonkinlaisen uuden perspektiivin omaan elämään ja tapaan olla ja usein antaneet välineitä elää omaa elämää aiempaa paremmin ja onnellisemmin. Tämä tosin yleensä vasta sen jälkeen, kun olen saanut ensin pureskella kulloistakin uutta löytöä minuudesta.
Viimeisimmän ahaaelämykseni olen kokenut tänä syksynä. Se tapaahtui alkusyksystä, jolloin oivalsin olevani demiseksuaali. Olin kyllä kuullut termin jo aiemmin ja jonkin verran aiheesta lukenutkin, mutta vasta tänä syksynä palaset loksahtelivat lopullisesti kohdalleen. Ymmärsin oikeastaan lukeneeni itsestäni.
Mikä ihmeen demiseksuaalisuus?
Demiseksuaalisuus on osa seksuaalisen kiinnostuksen/aseksuaalisuuden spektriä, jonka ääripäät ovat alloseksuaalisuus (ns. normaali seksuaalinen kiinnostus) ja aseksuaalisuus. Demiseksuaalisuus sioittuu spektrillä näiden kahden ääripään välille yhdessä harmaan aseksuaalisuuden kanssa. Aseksuaalit.net toteaa Pienessä sanakirjassaan demiseksuaalin olevan ”henkilö joka kokee seksuaalista vetovoimaa vain romanttiseen partneriinsa”. Suomeksi saatavilla on vain melko suppeita määritelmiä demiseksuaalisuudesta, mutta onneksi myös englanninkielisiä lähteitä on olemassa. Yksi parhaista ja informatiivisimmista minulle vastaan tulleista on olut Demisexuality.org:in artikkeli What is demisexuality?:
”Demisexuality is a sexual orientation in which someone feels sexual attraction only to people with whom they have an emotional bond. Most demisexuals feel sexual attraction rarely compared to the general population, and some have little to no interest in sexual activity. – – [The emotional bond demisexuals need for sexual attraction] varies based on the demisexual’s personal experiences and is slightly different for everyone. Emotional intimacy is a main component, usually, so some demisexuals find themselves attracted to close friends or romantic partners. Other components may include familiarity with the person and knowledge about them (ex: learning about aspects of their personality).”
Tämä on vain lyhyt ote koko artikkelista, mutta suosittelen lukemaan artikkelin kokonaisuudessaan lämpimästi. Demiseksuaalisuuden sijoittumista aseksuaalisuuden spektrille minulle avasi visuaalisesti hyvin myös tämä The Huffington Postin infografia The Asexual Spectrum: Identities In The Ace Community. Kyseinen infografia oli yksi keskeisistä avaimista oman identiteettini hahmottamisessa.
Minä olen kokenut elämäni aikana seksuaalista vetoa vain kahteen henkilöön ja heistäkään kummankaan kanssa en koskaan päätynyt harrastamaan seksiä. En siis kuulu siihen demiseksuaalisten enemmistöön, joka suhtautuu seksiin välinpitämättömästi/neutraalisti tai kielteisesti, vaan siihen noin kolmannekseen, jonka suhde seksiin on myönteinen (Lähde: 2014 AVEN Community Census Preliminary Findings Report (PDF)). Ajattelen seksia toisinaan runsaastikin (ja koen jonkinlaista puoliakateemista kiinnostusta aihepiiriin), kausiluontoisesti koen halua masturboida ja katsella pornoa. En kuitenkaan ole nyt noin kymmeneen vuoteen tavannut ihmistä, jonka kanssa olisin halunnut harrastaa seksiä.
Demiseksuaalisuus voikin ottaa monenlaisia muotoja ja Demisexuality.org:ista löytyy myös tätä hyvin havainnollistava artikkeli Could I Be Demisexual? Artikkelissa listatuista erilaisista demiseksuaalisuuden kuvauksista samaistun erityisesti listan kohtiin ”3. You like the idea of sex or want to have it, but can’t think of anyone you’d do it with” ja ”6. You’re nervous about dating and would prefer to date your friends”. Näihin kuvauksiin kulminoituvat luultavasti ainakin osittain myös edellisessä merkinnässäni mainitsemani ongelmat deittailun suhteen. Kun oma seksuaalinen kiinnostus ei herää kovin herkästi tai nopeasti vaan vasta pidemmän tuntemisen jälkeen (jos silloinkaan), on moderni kepeä deittailu aika harvoin mielekästä tai pidemmän päälle mukavaa.
Hyvin selkeä demiseksuaalisuuteni ilmenemismuoto on kuitenkin se, etten koskaan muista haaveilleeni seksin harrastamisesta kiinnostuksen kohteeni kanssa ja kohtalaisen harvoin abstraktimmallakin tasolla. Mahdollisissa fantasioissanikin katselen tilanteita enemmän ulkopuolelta, kuin tarinaa lukien tai elokuvaa katsellen. Kun haaveilen läheisyydestä jonkun tietyn henkilön kanssa tai ylipäätään, läheisyys on kädestä pitämistä, halaamista, lusikointia ja suutelua. Eli ehkä suutelua lukuunottamatta asioita, jotka voisivat yhtä lailla olla osa läheistä ystävyyssuhdetta.
Muutenkin demi?
Vuosia minulla on ollut vaikeuksia hahmottaa, milloin olen ihastumassa ihmisestä ja milloin kyse on vain uuden ihmisen yleisestä viehättävyydestä ja platonisesta kiinnostuksesta häntä kohtaan. Oman demiseksuaalisuuden tunnistamisen myötä olen kuitenkin havahtunut pohtimaan sitä, että tässä ei välttämättä ole kyse kovinkaan erillisestä prosessista. Ehkä todella kiinnostun kaikista ensin hyvin platonisella tasolla. Siinä, missä seksuaalinen kiinnostukseni on riippuvainen romanttisesta kiintymyksestä, en myöskään kiinnostu toisesta ihmisestä romanttisesti ennen kuin olen muutoin muodostanut häneen tunnesiteen.
Tämän vuoksi olenkin pohtinut, olenko demiseksuaalin lisäksi myös demiromanttinen. Demiromanttisuudesta on selvästi vähemmän hyviä lähteitä saatavilla, mutta The Thinking Asexual -blogin kirjoituksessa Asexuality and aromaticism are spectrums asiaa kuvataan seuraavasti:
”Demiromantics can experience romantic attraction but only after they’ve developed an emotional attachment to someone. Basically, demiromantics only ever fall in love with people they’re already pretty good friends with. – – The actual amount of time it takes a demiromantic person to feel romantic attraction to a friend varies by person and situation, just like sexual attraction does for demisexuals. Demiromantics may still only experience romantic feelings sporadically or rarely.”
Tunnistan itseni osin tästä ja muista demiromanttisuuden kuvauksista, mutta pohdin edelleen siitä, onko tämä määre, jonka koen istuvan omaan identiteettiini vai ei. Kuten jo yllä totesin, tarvitsen romanttisen kiinnostuksen pohjalle muutoin muodostuneen tunnesiteen kyseiseen ihmiseen, mikä on hyvin linjassa demiromanttisuuden kanssa. Toisaalta joissakin lukemissani kuvauksissa rajataan demiromanttisuutta siten, että demiromanttinen henkilö ei kaipaisi romanttista suhdetta niinä aikoina, joina ei sitä koe, ja tämä määritelmä puolestaan ei sovi minuun. Siinä missä en aktiivisesti kaipaa seksiä, kaipaan kyllä romanttista suhdetta, en vain rakastu helposti.
Onko demiromanttinen oikea nimitys minulle – en ole vielä varma. Saatan olla myös jossakin harmaan romanttisuuden spektrillä. Esimerkiksi samaisessa The Thinking Asexualin kirjoituksessa mainittu WTFromanttisuus vastaa myös osin omaa kokemustani:
”“WTFromantic” is a term coined in the asexual community out of frustration with the whole “What is romantic attraction and how is it different from emotional attraction?” mystery. It basically describes people who can’t tell the difference between romantic attraction and nonromantic emotional attraction at all, not even enough to say “I’m definitely aromantic” as opposed to “I’m definitely romantic.” ”
Määritteiden löytäminen omalle seksuaalisille ja romanttisille taipumuksille ovat tuoneet minulle lohtua ja parempaa ymmärrystä omasta identiteetistä jo nyt, vaikka monella tapaa tämä itseeni uudelleen tututstumisen prosessi onkin edelleen kesken. Tuntuu miltei kliseiseltä todeta, että on ollut helpottavaa oivaltaa, että maailmassa on muitakin, jotka kokevat asiat samoin. Toisaalta sen ymmärtäminen, että demiseksuaalisuus ja mahdollisesti demiromanttisuus ovat osa pysyvää minuutani, on myös tehnyt minut jossain määrin surulliseksi. Kun olen oppinut ymmärtämään, että tämä on pysyvä osa tapaani lähestyä maailmaa ja ihmissuhteita, on pitänyt oppia hyväksymään myös se, että parisuhteen ja rakkauden löytäminen tulee luultavasti aina olemaan minulle haastavampaa, kuin joillekin kavereilleni.
Tulevissa kirjoituksissa varmaan sivuan näitä aiheita ja ehkä palaan laajemminkin. Toivottavasti ei kuitenkaan näin pitkinä maratonkirjoituksina.
