Rakkautta, rakkautta vain

Eeva Kolu on eilen kirjoittanut blogiinsa aivan ihanan kirjoitusten Sitähän se kaikki on rakkaudesta:

No, tämän olen oppinut: ei ole mitään pelastajaa. Ei ole pelastavaa ihmissuhdetta eikä Amoria, joka ampuu nuolia niiden niskaan, joilla käy tuuri. On vain se sama rakkaus, joka asuu meissä kaikissa – siis ihan jokaisessa – eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä muut ihmiset meitä kohtaan tuntevat. (Tai eivät tunne, mikä lienee se yleisempi murhe.)

Se kaikkialla ja ennen kaikkea itsessä oleva rakkaus, josta Eeva kirjoittaa on asia, jonka tiedän tietäväni, mutta tiedän myös aina hetkittäin unohtavani niinä hetkinä, kun eniten kaipaan kumppanuutta elämääni. Koska rakkauttahan minulla on kuten Eevallakin, mutta kumppanuutta ei. Tämä kirjoitus oli hyvä muistutus ja uskonvahvistus ja nyt se on talletettu paitsi tänne blogiin myös Evernoteen niitä päiviä varten, joina jällein muistutusta ja uskonvahvistusta tarvitsen.

PS. Kiinnostavia kirjoituksia tästä blogini aihepiiristä tulee netissä vastaan ihan säännöllisesti, mutta usein niistä ei ole ihan niin paljon sanottavaa, että jaksaisin niitä tänne blogiin jakaa. Olenkin nyt jakanut niitä blogin Facebook-sivulle, jonka mainitsin jo pari merkintää sitten. Sieltä siis lisää näihin blogin aiheisiin liittyviä kirjoituksia, jos kiinnostaa seurata.

Kommentit (4)
  1. Eeva Kolu:

    Minun elämäni tärkeimpiin oivalluksiin kuuluu se, että ei rakkaus ole tunne. Tunteet tulevat ja menevät, rakkaus on jotain pysyvämpää ja paljon vahvempaa.

    Kun silmää nykyiseen parisuhdekulttuuriin, tulee huomanneeksi, että pysyvä rakkaus on monille vierasta. Ihmiset juoksevat tunteidensa perässä. Suhteen tai liiton lopettamiseen riittää kyllästyminen, etääntyminen, yksinäisyys, henkilökohtainen kriisi tai uusi ihastuminen.

    Varsin suuri joukko lienee heitäkin, jotka eivät ole halukkaita taistelemaan suhteidensa puolesta sietämällä, terapioin ja odottamalla. Lähtökynnys näyttää mataloituvan vuosi vuodelta.

    Tekee siis mieli kysyä, mitä tuo ”pysyvämpää” ja ”vahvempaa” käytännössä on? Onko se vain kaunis idea, jolle todellinen maailma ei tarjoa katetta?

    1. Sen jälkeen, kun on löytänyt todellisen rakkauden äärelle itsessään, rakkaus vain ON. Siitä tulee niin vakaata, että osa ihmisistä jopa kauhistelee. Esimerkiksi kuinka voit rakastaa eksääsi, eikö se ole tuskallista.. Ei se ole. Rakkaus ja rakastaminenhan on ihanaa! Mutta vain silloin, kun se on todellista rakkautta, ilman ehtoja ja odotuksia. Se vain ON.

  2. Kyllä, todellakin näin. Tunnistan erittäin hyvin tuon ihmistyypin, joka ei osaa olla omillaan ilman parisuhdetta tai ainakin jonkinlaista jatkuvaa sutinaa tai sen hakemista. Sekä tuon oletuksen, että  tokihan sinkulla nyt sutinaa on kaiken aikaa. Ei välttämättä ole, osittain omasta halusta osittain muista syistä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *