3 x miksi otsatukan kasvattaminen on kamalaa

Olen nyt antanut otsahiusteni kasvaa. Talven pipokausi pakottaisi pitämään mitan lyhyenä, eikä ajan järjestäminen otsatukan leikkuuttamiseen kolmen viikon välein tunnu onnistuvan. Täysin harmitonta kasvattaminen ei kuitenkaan ole. Jos olet koskaan ryhtynyt samaan, tiedät varmasti mistä puhun. En usko, että kukaan on selvinnyt asiasta ärsyyntymättä.

 

 

Lyhyt otsa ei anna etumatkaa. Eli hiusrajan hiukset eivät ylety mihinkään, vaikka otsis olisi jo silmien edessä. Joutuu odottamaan, kunnes lyhimmät hiukset yltävät poskipäihin. En siis todellakaan kuulu heihin, jotka voivat otsatukan leikattuaan silti valita etuhiustensa kampauksen. Olen useasti jopa saanut kuulla otsani olevan niin naurettavan lyhyt, että minun kuuluisi ehdottomasti peittää se otsatukalla. Ei muuten auta pahimmassa kasvatusvaiheessa pyristelevää herkkistä yhtään. 

Muutut Lika-Leenaksi. Otsis rasvoittuu päivän mittaan koskettelusta ja otsan ihosta, mikä tekee olosta ahdistuneen ja epävarman. Seuraa lisää etuhiusten haromista ja kierre on valmis. Tämä on juuri se pituus, jossa pullasuti on jo liian pitkä näkyvyyden kannalta, mutta törröttää silti hallitsemattomasti eteenpäin ylettymättä muuallekaan.

Täydellistä ajoitusta ei ole olemassa. Maailmankaikkeus ei tiedä vähäpätöisestä otsatukan kasvattamisesta, joten yllättäen kalenteriin tulee tilaisuuksia, joissa olisi ihan kiva näyttää hyvältä. Oikeastaan kaikki tallenteille menevä on pahinta tälle vaiheelle. Myöhemmin on mukava katsella perhekuvia ja ajatella, etteikö tuollekin roipakkeelle voinut tehdä mitään. Toisaalta tuntuisi myös tyhmälle kieltäytyä kivoista mahdollisuuksista pelkän otsatukan kamaluuden takia. 

 

Löytyisikö vertaistukea kasvatusoperaatioon? 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’