7 vinkkiä Muumimaailmaan

 

Heinäkuiselta Muumimaailmaan keskittyneeltä Turun ja Naantalin reissulta jäi ihania muistoja. Ja tulipa reissulta kerättyä pari ihan hyödyllistä vinkkiäkin. 

Varaa aikaa. Etenkin, jos lapsi on vielä sen ikäinen, että päiväunen tarve katkaisee päivän väkisinkin jossakin kohtaa. Muumimaailma on yllättävän iso, joten kaksikin päivää menee rattoisasti, jos vain vanhemmat sitä kestävät. Ja toisaalta miksipä ei. Lapsen iloa on ihana seurata. Ja sitä, mitä uusia asioita helposti jännittävä lapsi pääsee jännityksen yli hetken tarkkailtuaan, ja sitten jo halailee muumihahmoja ja juttelee niille vaikkapa Haisuli-korustaan ja Niiskuneiti-pehmostaan. Kun saavuimme, ensimmäinen fiilis oli, että ahaa, paikka on pelkkää kojua ja oheistuotetta, mutta se johtuikin vain siitä että kulku alueelle tapahtuu näiden jokaisen erikseen pystytetyn ruokapaikan, narunvetopisteiden ja muistoesinemyymälöiden läpi.

Frida halusi tietysti heti nähdä Muumitalon ja ensimmäinen tunti meni oikeastaan Pikku Estradin esitystä katsoessa ja Muumitaloon sekä sen pihaan ja asukkaisiin tutustuen. Paahtavassa kuumuudessa mietittiin Allun kanssa, että jestas, tässäkö sitä sitten törrötetään vielä kaksi tuntia. Lopulta Muumimaailman monipuolisuus ja ihmeellisyys avautui lapsen lisäksi vanhemmillekin. Kun Muumitalossa ravaamisen sai loppumaan pienen houkuttelun jälkeen löydettiin ympäristöstä Uimahuone, Muumipapan laiva, Näköalapaikka ja Nuuskamuikkusen leiri. Huomionarvoista on myös, että jos vertaan ihmismäärää heinäkuisena arki-iltana Linnanmäellä, samanlaista tungosta ei Muumimaailmassa ollut. 

 

Syö muualla. Jos tykkää laadukkaasta ja terveellisestä, sekä erikoisruokavaliot huomioonottavista paikoista, Muumimaailma ei ole ehkä paras paikka ruokailuun. Onneksi sain tämän vinkin jo ystävältäni, joten reissuun lähdettiin omat eväät mukana ja vatsat täynnä Powaun vegelounasta. Yhdestä paikasta sai vohvelia, toisesta perunaruokia, kolmannesta munkkeja, neljännestä jäätelöä, ja lista vain jatkuisi. Kaikkialla on sokeria. Paitsi uudessa Smoothie-paikassa, josta sitten saatiin toisena päivänä Fridalle välipalaa (ensimmäisenä päivänä se oli suljettu jo tuntia ennen alueen sulkeutumista). Joku kiva Muumi-tarra smoothie-törpössä olisi kiva, ja saattaisi saada lapset haluamaan ennemmin sitä kuin karkeilla koristeltua jäätelöannosta ja sokerimehuja. 

 

 

Ota vastaan hahmojen maailma. Muumimaailman tyypit ovat täysillä mukana sadussa. Aidon ja vilpittömän kokemuksen järjestäminen lapsille on kyllä hatunnoston arvoista. Asut ovat varmasti paahtavia, ympärillä laumoittain halaavia ja huomiota vaativia lapsia, sekä jatkuvasti toistuvat esitykset ja samat laulunrallatukset. Eikä kukaan näyttänyt pienelläkään eleellä sen kaiken olevan liikaa. Edes se ei haitannut, että käveli ilman lasta, Tiuhti ja Viuhti vilkutteli ja jutteli silti. Tekee aikuisellekin hyvää elää hetki sadussa.

Talo täynnä kivoja ostoksia. Nipsun putiikki on aikamoinen Muumitavaran aarreaitta. Muumifanituksessa on se hyvä puoli, että niistä löytyy myös tosi kivoja juttuja, toisin kuin monessa muussa, muovisessa lapsille suunnatussa villityksessä. Frida sai käyttää papaltaan saamansa setelin valitsemaansa asiaan kaupassa. Hän käveli suoraan pienen Haisuli-pehmon luo ja ilmoitti haluavansa ostaa sen. Omaa rahapussiani raotin tarpeellisiin sadevarusteisiin toisena ”Muumila-päivänä”. Fridalle löytyi suloinen sadeviitta sekä sateenvarjo, jonka hellyin ostamaan kahdesta syystä. Koska Frida suloisen varmasti sanoi tarvitsevansa sitä, sekä siksi, että rankkasade olisi sotkenut hänen poskimaalauksensa.

 

 

Hoitohuoneet ja vessat saatavilla. Vessoja löytyy alueelta hyvin, mutta yhdessä paikassa ei ole kovin montaa koppia ja jonoja kertyy helposti. Isompia vaipanvaihtotiloja oli harvemmassa, mutta muumipottia, -supistajia ja -korokkeita riitti kaikissa. Vinkiksi muuten, että Satamassa, matkalla Muumimaailmaan, on iso lastenhoitohuone. Huilipuistossa on riippukeinuja ja säkkituoleja lepoa ja vaikka imetystä varten. 

Toimii säässä kuin säässä. Oli tosi hassua, että niistä kahdesta Muumimaailmasta vietetystä päivästä toinen oli kuuma ja aurinkoinen, ja toinen lämmin ja sateinen. Aurinkoisella säällä seikkailtiin ympäriinsä ja välillä vähän puhalleltiin kuumuutta. Muumeja oli kaikkialla ja koko ajan tapahtui. Mutta niin se oli sateessakin. Muumimaailman asukkailla oli sadevaatteet tai ainakin sateenvarjo ja avoimen Pikku Estradin esityksetkin pidettiin, lukuunottamatta sitä, kun satoi ihan kaatamalla. Sen sijaan katetun Emma-teatterin esitykset oli hyvää puuhaa sateessa.

 

 

Yöpyminen kannattaa. Naantali ja Turku tarjoaa monipuolisia vaihtoehtoja majoittumiseen. Joku ihana puutalokohde tai B&B-paikka Naantalissa olisi kiehtonut, mutta tällä kertaa Turku veti pidemmän korren paremman ravintolatarjonnan vuoksi. Scandic tarjoaa hyviä Muumimaailma-paketteja, joihin sisältyy huoneen lisäksi kahden päivän pääsyliput kolmelle Muumimaailmaan. Liput kolmelle ja hotelliyö maksaa parisen sataa riippuen päivästä. Vaikka pakettia ei ottaisikaan ja yöpyy hotellissa, saa kahden päivän rannekkeita ostaa vastaanotosta 28 eurolla. Eli siis yhden päivän lipun hinnalla. Kustannustarkka voi tässä laskea pysäköinnin, lippujen ja majoituksen tulevan aika hyväksi vaihtoehdoksi hotellissa. Yövyimme Scandic Juliassa, jonka taso etenkin aamupalalla yllätti minut positiivisesti. Paljon työmatkoja tekevänä tunnen suomalaisten hotellien aamupalat, ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erityisruokavaliot on yleensä huomioitu valitettavan huonosti. Juliassa asia oli päinvastainen. Vegaanisia ja gluteenittomia vaihtoehtoja löytyi runsaasti omalta rajatulta alueelta. Jopa cashewvoita. Aamupalan jälkeen Fridakin oli aivan pähkinöinä muistaessaan, että pääsisi taas ”Muumilaan”.

 

 

Kävellessämme alueelta pois rankkasateelta suojautuen Frida huudahti, ”Hei me ei käyty vielä uimassa!”. Jotenkin luulen, että palaamme vielä Muumimaailmaan. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’