Mitä täällä tapahtuu?

Jostain syystä vallalla on pinttynyt ajatus siitä, että äiti tietää tavaroiden sijainnin. Siis jokaisen tavaran, olipa tilanne mikä tahansa.

Yleisesti on tiedossa myös fakta siitä, kuinka raskaana oleva ja imettävä äiti (puhumattakaan väsyneestä äidistä) menettää osan muistikapasiteetistaan. Äidit kautta maailman lämmittävät sukkia mikrossa, löytävät käytettyjä vaippoja pyykkikorista ja unohtavat puolet sanastostaan.

Miksi ihmeessä sitten äidille soitetaan, kun sukat on hävöksissä?

Ennen muistin jokaisen jääkaapissa olevan jogurttipurkin päiväyksen, nyt en enää tiedä edes mitä jääkaapissamme on. Järjestelmällisyyteni on saanut kolauksen väsymyksestä ja hormoneista. Äitiydestä.

Olen lähettänyt Allulle viestejä töihin, joissa kyselen Fridan huivin, takin tai lempilelun perään. Jopa oman puhelimeni perään!

Yhdessä viestiketjussa luki:

”Mitä täällä oikein tapahtuu!? Tai siis meille?”

Jäänkö tällaiseksi? Pitääkö CV nyt päivittää? 

 

Onneksi minulla on mies, jolla on valokuvamuisti. Voin jatkaa hömelöintiä. 

Toisaalta sekään ei aina riitä. Väsymys tekee kepposia valokuvamuistillekin. Kerran etsimme Fridan pyjamia kaikkialta, ja olimme molemmat sitä mieltä, että ne kaikki pestiin reissun jälkeen. Allu jopa muisti ripustaneensa ne kuivumaan. Pyjamat löytyivät lopulta muovipussista pyykkikorin vierestä.

 

Kuka teillä saa puhelun, kun kotietsinnät ovat suurimmillaan? Onko äiti mestarietsivä vai syypää etsintöihin?