Ajatuksia lahjaostoksilla

Joitakin asioita ymmärtää lapsista, vanhemmuudesta ja lapsiperheistä vasta sitten kun elää itse sen kaiken keskellä. Siksi toisilta vanhemmilta voi odottaa tiettyä ymmärrystä ja tilannetajua. 

Yksi tällainen hetki tuli ostaessani lahjaa 4-vuotiaalle. Jotain pientä ja helposti matkalle mahtuvaa. Frozen villitsee ja muoviset oheistavarat olisivat varmasti mieleisiä paketteja. Hypistelin muovipulloja, reppuja ja kaulakoruja, kunnes tajusin, että ei saatana, tällaiseenko mekin sitten hukutaan! Kyse ei ole siitä, että kieltäisin kammottavat hittikrääsät lapseltani kokonaan, mutta toivoisin voivani hallita tavaramäärää. (Onko se edes lapsiperheessä mahdollista?!) 

En pystynyt ostamaan sellaista, mitä en haluaisi Fridallekaan ostettavan. Sen sijaan menin Hakaniemessä sijaitsevaan Lelukauppa Karttuuniin ja ostin Djecon piirtolevyjä. Askartelua ja kauniita kuvia. 

Kyseisen 4-vuotiaan hartain toive oli saada korkokengät, mekko, tiara, korvakorut ja lasten viinilasi. Ensimmäiset kolme niistä toteutuikin, mutta touhukas tyttö tykkää tehdä muutakin kuin hienostella. On hyvä, ettei kaikki lahjat keskity yhteen kiinnostuksen aiheeseen.

Lahja oli muuten erittäin onnistunut pienen sankarinkin mielestä!

Jotkin lahjat ovat vaan helppoja ostaa. Samanhenkisen perheen maku on kuin omani, ja 1-vuotiaan sankarin metkut kulkee samoja uomia kuin Fridan. Tilaus tuli Pikkulinnun kaupasta valmiiksi paketoitunakin. Ihanaa!