Sä jätät (puru)jäljen

Imetys on yhtäkkiä jännittävää. Frida puree. Niillä kuukausi sitten samanaikaisesti puhjenneilla helmillään.

Kaksi hammasta on tällä viikolla uponnut nännien herkkään ihoon useita kertoja päivässä. Teräviä kuin piikit. Pureminen ei selity leikillä eikä huomionhaulla, ja sitä on vaikea ennakoida. Reaktio on kuitenkin aina sama, säikähdys ja huudahdus.

Ei Frida! Ei saa purra!

Sitten tyttö katsoo minua ihmeissään eikä selvästikään ymmärrä miksi ruokailu loppuu siltä erää.

Puolivuotias ei ymmärrä pussaamisen ja puremisen eroa, ja uusia hampaita on kiva kokeilla. Frida halaa ja pussaa rajusti, välillä myös puraisee samalla. Luulisi kuitenkin sen verran olevan luontoäitiä ja omaa etua mukana, ettei purisi maitohanaa. 

Toivottavasti tämäkin on vain ohimenevä vaihe ja menisi flunssan mukana ohi.

 

Onko teillä vinkkejä tähän puremisvaiheeseen?

 

 

 

PS. Vielä tänään on mahdollisuus osallistua By Pinja imetyskorun arvontaan!