Kaksi kuukautta Valoa
Kaksi kuukautta Valon kanssa on taas saanut käsittämään, kuinka vähän aikaa vauvat ovat vauvoja. Kahden kuukauden iässä oma vauva ei tunnu enää yhtään niin vastasyntyneeltä, vaan pikku rääpäle on saanut ryppyisten reisien ja kapeiden kasvojen päälle pyöreyttä. Ulkopuolisille hän toki näyttää edelleen pikkuiselta ja tuoreelta vauvalta.
Toisen lapsen kohdalla ei ole enää niin kauhuissaan vauvan kasvamisesta ja koko ajan vähenevästä vauvavuodesta. Nyt tietää jo, että joka päivä esiin tulee yhä enemmän Valon persoonaa, ja tavallaan ei malttaisi odottaa millainen tyyppi hän onkaan. Toki silti haikailen pieneksi jääneiden vaatteiden äärellä.
Valo alkoi jo alle kuukauden iässä hymyillä ja ottaa katsekontaktia. Tapittavaan lapseen on ihana saada yhteys hymyllä. En juuri nyt keksi mitään parempaa ja tärkeämpää tekemistä hänen kanssaan, kuin naureskelu ja pieni ääntely. Ei muuten haittaa yhtään jutella kahden kuukauden ikäiselle vauvalle ruuhkabussissa.
Kesäkuussa Valoa on häirinnyt vatsavaivat ja ummetus. Olen yrittänyt tunnustella tuleeko se jostain ruuasta, imetyksestä vai ihan vain siitä, että pikkuisen vatsa ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Vältettäväksi ruuaksi itselleni olen keksinyt vasta varhaiskaalin, tuon kesäherkkuni, jota tykkäisin syödä raakana salaatissa. Ummetus alkoi kai siitä. Muuten vatsavaivoihin liitän maidon, joka tulee suihkuten. Olen yrittänyt imettää vain istuen ja hieman nojaten taaksepäin. Yleensä nälkäänsä kiljuva vauva ei anna aikaa valuttaa pursuavaa maitoa pois, joten usein mennään suihkuten ja röyhtäytetään sitten.
Jo ensimmäisessä ultrassa nähtiin peukaloa syövä pikkuinen, ja sitä Valo tekisi mielellään edelleen. Kova imutarve ei kuitenkaan tyydyty tutilla, Valo syö sitä hetken ja heittää sitten pois tai työntää sen poskeensa ja alkaa jäystää. Rinnalla imuhirmu viihtyykin ahkerasti,mutta on yleensä aika tehokas eli pitkiä yhdenjaksoisia sylttöhetkiä ei ole ollut. Usein ja sopivasti taitaa olla hyvä.
Päiviin on tullut koko ajan enemmän rytmiä, vaikka edelleen hyvin nukuttua päivää tai yötä voi helposti seurata jotain aivan päinvastaista. Pisin yöuni alkaa hahmottumaan 21-3 välille. Kunpa vain itsekin osaisi mennä nukkumaan ja napata 5-6 tuntia keskeytyksetöntä unta. Päivät on vaihtelevampia.
Liike on parasta ja tällä hetkellä vaunujen pysähtyminen pieneksikin hetkeksi herättää Valon heti. Tunnistan myös jo selviä merkkejä, että tämä tyyppi haluaa hereillä ollessaan nähdä asioita, eikä vaunukoppa ja kuomu ole silloin yhtään kivoja asioita. Sylissä pieni hetkutus on aina hyväksi, mutta onneksi Valo osaa jo itsekin liikuttaa sitteriään. Kaikesta menosta päätellen ei mene kauaa, kun Valo jo oppii kääntymään. Niin ne vauvakuukaudet vain sujahtaa ohi! Vielä kun tietäisin miten kaikki hetket voisi tallettaa ja silti saada vähän omaakin lepoa.
Neuvolan mittareissa kahden kuukauden ikäinen Valo oli 60cm pitkä ja 5,8kg.