Se alkoi raskausviikolla 16. Sain mielestäni hirvittävän hyvän idean hankkia viherkasveja. Ajattelin, että äitiyslomalla ainakaan työmatkat eivät olisi syy kasvien kastelun unohtamiseen. Olin oikeassa, mutta siitä huolimatta käsissäni on kuollut, joko kuivuuteen tai mädäntymiseen, vähintään 14 viherkasvia 1,5 vuoden aikana. Nyt luovutan. Kodissamme ei ole enää ainuttakaan viherkasvia elossa. Pesänrakennusviettini saa nyt tyydyttyä jostain muusta, […]

Pari kuukautta sitten tuttava kysyi minulta, mikä äitiydessä on parasta. En osannut vastata mitään järkevää. Pääni löi tyhjää. Mitä tuohon nyt voi muka sanoa?! Sopersin vastaukseksi ehkä jotain lapsen kehityksen seuraamisesta ja tarttuvasta innokkuudesta. 13 kuukautta äitinä on ollut ristiriitaisinta, mutta onnellisinta aikaa elämässäni. Olen joutunut opettelemaan omia jaksamisen rajojani uudestaan, ja ensimmäisiä kertoja jopa […]

Tällä viikolla oli 1-vuotiskuvausten toinen osa, studiopäivä. Valitettavasti Fridalle ei sattunut tyypillistä keimailupäivää juuri kuvauspäivälle, mutta sellaistahan se lapsimallien kanssa välillä on. Onneksi lempimusiikkia sai soimaan studiossa ja Pikku Kakkostakin katsottiin välillä ostoskärryissä istuen.  Emme halunneet perinteistä perhekuvausta, joten luvassa on jotain erilaista. Vähän kuten hääkuvissammekin. Kuvaukset venyivät lopulta puolille öin ja Frida nukkui kuvausten viimeiset […]

Olen sellainen varastoija, joka pyrkii pitämään varastot aina täynnä. Ettei tulisi sellaista tilannetta, että ei ole. Viimeistä valkoviinipulloa ei saa avata, koska jos uusi pullo unohtuu ostaa, todellisen tarpeen tullessa viiniä ei ole. Pumpattua maitoakin oli varastoitu pakastimeen lopulta niin paljon, että jouduimme urakoimaan sitä Fridan iltapulloihin, ettei se ehtisi mennä huonoksi. Marjoja säilöessä lasken […]

Allulle tuli pikainen, päivän työreissu Tallinnaan ja lähdimme Fridan kanssa mukaan. Aikaiselle aamulautalle emme edes yrittäneet, sillä edellisen illan 1-vuotiskuvaukset venyivät puolille öin. Nousimme Fridan kanssa yhdeksältä (niinpä!) ja hetken epäröin lähtöä. Satamaan piti ehtiä alle tunnissa. Ajattelin väsynyttä työmatkalaista ja tylsää paluumatkaa, ja päätin yrittää ehtiä laivaan. Hilkullehan se meni. Ehkä se oli se […]

Olen käyttänyt puhelinta imettäessä. Frida on myös vastasyntyneen holtittomilla käsillään huitaissut puhelimen kädestäni niin, että se kopsahti hänen päähänsä. En pitänyt lupaustani olla pläräämättä puhelinta imetyksen aikana. Pidin sen vain kauempana lapsesta. (Sen sijaan vältän puhelimen ja tietokoneen käyttöä lapsen nähden) Olen kokenut lapsen vievän minulta vapauden ja kiroillut joutuessani imettämään.  Olen yrittänyt saada Fridaa […]

Tiesitkö, että Vimmalla on upea myymälä Telakkakadulla? Entä tiesitkö, että siellä on huomenna ensimmäinen varastomyynti? Myynnissä on ystävähintaisia aletuotteita, edellisten sesonkien tasarahahintaisia löytöjä, sampleja ja varastoerien viimeisiä kappaleita.  Odotettavissa on hysteerisen innokasta ryminää, joten suosittelen mukaan muutamia hengitysharjoituksia: Laita toinen käsi vatsan päälle, ja toinen rinnan päälle. Hengitä syvälle vatsaan niin, että tunnet kuinka napa nousee sisäänhengityksen […]

  Terveisiä Lappeenrannasta! Isäni varastossa on sekä minun, että siskoni lapsuuden tärkeimmistä tavaroista, vaatteista ja leluista kerättyjä laatikoita. Suurimman osan kohdalla mietin, miksi ihmeessä ne on säästetty. Näiden housujen kohdalla olin silti tyytyväinen. Varsin trendikkäät New Kids On The Block -culottesit!     Komeimmat (omasta tai siskon mielestä) pojat leikattiin lahkeisiin. Danny on haluttu pakaran […]

Muistan katselleeni ihaillen, kun äitini napitti paitaa yhdellä kädellä. Olin tuolloin noin 5-vuotias. Ajattelin, että se on varmasti taito, joka pitää osata äidiksi pyrkivien kokeessa. Myöhemmin selvisi, ettei (raskaustestiä lukuunottamatta) mitään äititestiä ole olemassakaan. Ihan väärässä en kuitenkaan ollut. Yhdellä kädellä toimiminen on erittäin tärkeä, oikeastaan vaadittava, taito lasten kanssa.  Saman ovat huomanneet myös kesän aikana äideiksi […]

Kypärämyssyt on ihan järkyttävän käteviä pitämään lapsen pää lämpimänä. Ne sattuu myös olemaan ihan järkyttävän rumia. Erityisesti sellaiset Kivat-merkkiset, joiden päälle ei ole edes suunniteltu laitettavan pipoa. Muistan kuinka jo lapsena kauhistelin niitä. (90-luvulla pipotkaan eivät olleet katu-uskottavia, joten taisin laahustaa menemään sellaisilla löysillä huppuhatuilla ja fleecelippiksillä. Eli oikeasti ei kai yhtään sen upeampia.)  Lapsen ulkoilupukeutumisessa […]