Blogi kärsii raskauspahoinvoinnista
Miten ihmeessä pitää blogia yllä, kun ei kykene pitämään silmäluomiakaan ylhäällä? Blogi on siis kärsinyt koko syksyn kestäneestä raskauspahoivoinnista. Sijaiskärsijöitä ovat lukijoiden lisäksi ystävät, joihin en ole pitänyt yhteyttä, sekä aviomies, joka on hoitanut käytännössä kaikki kotityöt saamatta hädintuskin keskusteluyhteyttä vaimoonsa. Eniten hävettää se, kuinka huonotuulinen olen pahoivoivana ollut. Yritän hyvitellä aikaa jatkossa. Aviomiehen kiittämiseen kovasta työstä ja ymmärryksestä voisi toimia illallinen hyvässä ravintolassa. Se pitää varmaan toteuttaa pian, ennen kuin muutokset ja rajoitukset omassa kehossa alkaa tuntua riittävän kovilta tasapainottamaan tilannetta.
Tämä luova tauko blogin puolella tietää varmaan ihan hyvääkin. Juttuaiheita ainakin riittää luonnoksissa, jotka tosin tällä hetkellä on lähinnä käytettyyn kirjekuoreen raapusteltuja muistiinpanoja.Pitkän tauon jälkeen on vaan yllättävän vaikea aloittaa. Yhtäkkiä kynnykseksi nousee miten edetä luonnoksista, mitä kirjoittaa ensin ja mitä seuraavaksi. Mielessä tauko pullistuu liian isoihin mittasuhteisiin. Jään miettimään, epäilemään itseäni tai selaamaan kuvia, ja seuraavassa hetkessä olenkin jo nukahtanut. Kiitos jatkuvan, jättimäisen väsymyksen.
Rankka alkuraskaus huonontaa yhteyksiä kaikkialle. Olen siis pahoillani, jos et ole kuullut minusta hetkeen. Raskauden puoliväliä ja energiapiikkiä (tai ihan vaan olon tasaantumista) odotellen.
PS. Olisi kiva kuulla, mistä haluaisit lukea seuraavissa postauksissa. Vauva- ja raskausjuttuja, vai jotain ihan muuta?