Enemmän ymmärrystä ja vähemmän arvostelua

Hanna Sumari räjäytti somen kirjoittaessaan blogiinsa kokemuksistaan lapsiperheiden ravintolavierailuista ulkopuolisen silmin ja korvin. En aio kommentoida esiin nousseita kannanottoja tarkemmin, mutta mieleeni tuli yksi Mindfulnessia vanhemmuuteen -kurssilta poimimani ajatus, jota työstän juuri omassa vanhemmuudessani:

Mitä lapseni tarvitsee minulta juuri nyt?

Saman kysymyksen voi esittää laajemminkin, ja usein vastaus on ymmärrystä erilaisia tilanteita kohtaan ja uteliaisuutta toisten tunteita kohtaan. Kirjoituksessa kuvailluilla perheillä on ollut oma tilanteensa, josta ulkopuolinen on nähnyt vain hetken. Ulkopuolelta tuleva paine voi olla valtava, ja kasvaa taas Sumarin kaltaisten kirjoitusten ja arvostelujen jälkeen. Yksi ystävällinen kohtaaminen, hymykin, voi muuttaa tilannetta kaikille mieleisemmäksi. Mitähän Sumari itse olisi näissä tilanteissa, tai sinä päivänä elämäänsä tarvinnut? 

Vanhemmuus on niin täynnä ristiriitoja ja itsensä jatkuvaa arviointia, että itse en ainakaan tarvitse siihen muiden paheksuntaa. Jokainen tarvitsee onnistumisen tunnetta. Toisten arvostelu aiheuttaa lisää arvostelua. Ollaan ystävällisiä. 

 

Eilen syötiin illallista Rojissa. Sushi oli erinomaista, mutta kokeilusta huolimatta ei maistunut Fridalle. Ravintola ei lainkaan paheksunut lapselle varattuja omia eväitä. Ihana ilta lomaviikon loppuun ja ravintolalle iso suositus.

 

PS. Mindfulnessia vanhemmuuteen -kurssista tulossa blogiin pian!

 

 

Lue myös:

5+1 vinkkiä lapsen kanssa ravintolaan

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’