Ensimmäinen piirrostyyppi ja vähän kuulumisia
Juhannuksen kunniaksi Frida piirsi ensimmäisen tyypin. Pää, jalat ja kädet. Jopa jalkaterät ja kulmakarvat. Hassua, miten lasten piirtämissä tyypeissä on niin paljon enemmän luonnetta, kuin aikuisten piirtämissä vastaavissa tikku-ukoissa. Tietysti erityisesti oman lapsen piirroksissa. Asioiden hahmottaminen ja yksityiskohtien kuvaaminen on ihan hurjan suloista seurattavaa.
Juhannusta vietettiin ystävien luona rennosti ja lapset edellä. Sää suosi pihatouhuihin, vaikka lämpötila ei ihan riittänytkään lasten uima-altaan täyttämiseksi. Juhannus oli hyviä ystäviä ja kesäruokaa, taaperoiden hassuja juttuja ja pienen kummipojan ihastelua sekä hieman lomasuunnitelmia heinäkuussa alkavalle lomalle. Juhannustyyppejä riitti piirrettäviksi katuliiduilla maahan ja värikynillä paperiin.
Matkustaminen ja keskikesän valoisimmat yöt verottivat vähän kaikkien unia ja maanantai on ollut melkoista taistelua väsymystä vastaan. Onko muillakin samaa havaittavissa?
”äiti”
Maanantai-aamuna, matkalla päiväkotiin Frida oli tarinoinut siitä, kuinka ”niitä kaikkia itketti siellä tarhassa, kun niiden äitit oli parahultaisia”.
Nappaan tästä kiinni ja jaan sen sinullekin.
Juuri sopivaa viikkoa just sulle, olitpa sitten töissä tai lomalla! Olet aivan parahultainen.
