Kesän hetket on erilaisia nyt
Yhdistelmä poikkeuksellisen aurinkoista toukokuuta ja ensimmäistä äitiysloman jälkeistä työkesää on saanut kaipaamaan kolmea edellistä kesää. Aikaa, joka oli täynnä valoisia päiviä ulkona, ja jonka hetkissä oli helpompi olla kiinni. Työarki imee helposti oravanpyörään, jossa (muiden kuin työhön liittyvien) asioiden havainnointi ja pysähtyminen on koko ajan vaikeampaa. Kun kovatempoisesta suorittamisesta on kerran irtautunut, saa ihan uudenlaisen perspektiivin moniin asioihin. Oivallus siitä, ettei määrä korvaa laatua on tuonut itselleni myös onnistumisia työssä, jossa olen tehnyt parempaa tulosta kuin ennen äitiyslomaa.
Vaikka menneitä äitiysloman kesiä muisteleekin lämmöllä, tässäkin ajassa on kaikki hyvin. Merkitys korostuu pienissä hetkissä, joista pitää napata kiinni. Lämpimät kesäillat saa hetkeksi hengähtämään normaalista työn, päiväkodin ja kodin muodostamasta kehästä, ja nauttimaan vielä ulkoilusta yhdessä perheen kanssa. Lisäksi työpaikallakin on onneksi myös niitä ihan oikeita ystäviä, joiden kanssa voi mennä nauttimaan lounasta Espan nurmikolle ja jutella ilman keskeytyksiä. Ystäviä, joiden kanssa vielä viime kesänä jaettiin ilot ja huolet leikkipuistojen ja kesätapahtumien parissa.
Allu sai palan muistojeni kesää aloittamalla talvilomaviikkonsa retkeilemällä Fridan kanssa Mustikkamaalla. Sain näitä ihania kuvia ihasteltavaksi työpäivän aikana ja kotona kuulin mitä kaikkea neljä tuntia kestäneellä retkellä oli tapahtunut. On hienoa, miten lähellä Helsingissäkin on luonnon tarjoamia elämyksiä. Ja ihan ilmaiseksi. Molempien silmissä säihkyi puhdas ilo. Tänään Frida pääsee toistamiseen Mustikkamaalle, sillä päiväkoti tekee sinne retken. Ylpeä patikoija lupasi näyttää muille parhaimmat paikat retkikohteesta.
Kesän hetket ovat erilaisia kuin ennen. Niistä on myös otettava erilailla kiinni, yhdessä ja erikseen. Ja sekin on ihanaa.
