Kiasma do’s and don’ts

Kulttuuriaamupäivää kohahdutti tällä viikolla ennenkuulumaton sääntö: Kiasmassa ei saa käyttää kantorepun selkäkappaletta! 

Tämäkin sääntö on todennäköisesti yhden mätäomenan aiheuttamaa. Joku on mennyt heilumaan reppu selässä, hajottanut taideteoksen ja pilannut kaikkien muiden maineen. Mutta eikö Kiasman henkilökunnalla ole kokemusta 1-vuotiaasta? Tai kantorepuista? Yli 10 kiloista ja yli 80cm pitkää lasta ei enää voi kantaa edessä. Se on sietämättömän raskasta ja lisäksi lapsen pää tulee kantajan nenän korkeudelle. Se ei ole lapselle enää edes mukavaa.

Kyse on jättimäisestä Kiasmasta, eikä mistään pienestä galleriasta. On todella vaikea kuvitella tilannetta, jossa unohtaisin selässäni olevan lapsen ja menisin liian lähelle teoksia. Lapsen kanssa museossa ollaan, kuten lapsen kanssa ollaan museossa. Otetaan irti se mitä saa. Eniten saa, jos lapsi on tyytyväinen ja pääsee osaksi kulttuuria, eikä vanhemman tarvitse juoksennella lattian rajassa. Silloin ei haittaa, vaikka tarkastelisi taidetta hieman kauempaa.

Entä sitten, jos minulla olisi vain ihan hillitön tarakkapylly? Tai selkäkyttyrä?

Mutta niinhän se on, mätäomena pilaa koko sadon.

 

 

Taaperon kantorepun voi siis jättää kotiin, jos tulet Julian järjestämään Kulttuurimamojen taidetapaamiseen joulukuussa! Nähdään siellä!