Lapsi kehittyy lähisuhteissaan

Olin kevään Lapsimessuilla Leea Mattilan luennolla, jossa käytiin läpi lapsen lähisuhteiden merkitystä. Sitä millaisia vaikutuksia varhaisella vuorovaikutuksella ja turvallisella kiintymyssuhteella on. Luento sai minut herkistymään, sillä aihe oli niin tärkeä lapsen kehityksen kannalta. Teki mieli huhuilla ohi käveleville ihmisille, että pysähtykää kuuntelemaan asioita, joilla on oikeasti merkitystä. Messulauantain luennolla oli nimittäin runsaasti tilaa.

Itselle luento antoi lisää ymmärrystä. Syitä miksi on niin tärkeää esimerkiksi sanoittaa tunteita. Ja miten erityisesti suomalaisille tyypillinen kasvatustapa lisää turvattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Varhaisesta vuorovaikutuksesta ja turvallisesta kiintymyssuhteesta on toki helppo löytää kirjoituksia, mutta koska luento kosketti niin syvästi halusin koota siitä vielä tärkeimmät ylös. 

 

Ihminen toimii aikuisenakin varhaisten vuorovaikutustensa varassa. Kiintymystyyli näyttää esimerkin yhdessä olemisesta, eikä se ole sama asia, kuin rakkaussuhde. Pienelle lapselle kiintymystyyli on strategia saada hoivaaja lähelle. 

Turvallinen kiintymyssuhde puskuroi mielenterveyttä. Se syntyy kokemuksesta aikuisesta, joka kuuntelee ennustettavasti ja johdonmukaisesti, sekä reagoi oikealla tavalla ja oikea-aikaisesti. Se tarkoittaa negatiivisten tunteiden tyynnyttämistä ja positiivisten vahvistamista, sekä uteliaisuuden tukemista. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä turvallinen kiintymyssuhde perustu täydellisyyteen. Yhteyttä tulee aktiivisesti korjata.

Turvattomuutta lisää välttelevä, ristiriitainen ja jäsentymätön kiintymyssuhde. Yllättävää ehkä, mutta monet vanhat kasvatustavat kuuluvat juuri näihin. Välttely on juuri se suomalaisille tahattomasti tyypillinen (tai opittu) kiintymyssuhteen tapa. Kun esimerkiksi viedään huomio pois rokoteneulasta johonkin leluun, vaikka rokotuksen voisi kertoa sattuvan hetken. Tai nukutetaan huudattamalla. Lapsi oppii nukahtamaan, koska hän oppii ettei hänen tunteisiinsa vastata, eikä hän saa apua niiden säätelyyn. Jopa neuvoloissa elää vahvasti vanhat huudattamiseen ja keuhkojen vahvistamiseen liittyvät myytit. Tunteiden tukahduttaminen ja tunneilmaisujen välttäminen opettaa, ettei säätelyapua ole saatavilla. Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsen tunteisiin reagoidaan epäjohdonmukaisesti. Toisinaan kiinnostuva, toisinaan epähuomioiva reagointi opettaa lapselle liioittelemaan tunneilmaisujaan. Jäsentymätön kiintymyssuhde vaatii jo vakavaa laiminlyöntiä tai väkivallan ja pelon johdosta lapselle ei synny ainoatakaan selvää strategiaa. Syntyy pakonomaista miellyttämistä. 

Hyvä vuorovaikutus vaikuttaa esimerkiksi lapsen oppimiskykyyn, tunne-elämän kehitykseen, maailmankuvaan, persoonallisuuteen, sosiaaliseen kyvykkyyteen ja biologiseen kehitykseen. Tunteiden säätelyn kehittyminen vaatii vuorovaikutusta aikuisen kanssa. Vauva oppii havaitsemaan omia tilojaan ja muokkaamaan niitä, kun vanhemmat tekee sen ensin hänen puolestaan.  Jos aikuisella on vaikeuksia säädellä omia tunteitaan, ongelmalla on taipumus jatkua ja se siirtyy vauvaan. Siksi aikuisen omalla kuormituksella ja esimerkiksi parisuhdeongelmilla on vaikutus vuorovaikutusongelmien syntyyn. Toki ne voivat juontua myös esimerkiksi lapsen keskosuudesta tai temperamentista. 

 

 

Tärkeimmät vinkit: 

Ole utelias lapsen sisäisestä elämästä. Kurkista käytöksen taakse mielentiloihin ja lapsen näkökulmaan.

Yhteys on kaiken edellytys. Tutkimusten mukaan aktiivinen korjaaminen on merkittävämpi asia suhteen kannalta kuin se, että kaikki olisi aina hyvin. 

Ole leikkisä ja jaa myönteisiä tunteita lapsen kanssa. 

 

 

Lue myös:

Mindfulnessia vanhemmille, osa 1

Mindfulnessia vanhemmille, osa 2

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’