Leikisti ensimmäiset toisillemme

Meillä on ollut Allun kanssa alusta asti suhteessamme ajatus, että olemme ensimmäiset toisillemme. Sinänsä täysin naiivi ja absurdi ajatus, mutta siinä on jotakin suloista. Ehkä jopa romanttista. 

Tiedämme menneisyyden suhteistamme sen, mitä ehdimme siinä lyhyessä ajassa kertoa toisillemme silloin, kun olimme vain ystäviä. Mitä nyt toisiinsa tutustuvat työkaverit saattavat viimeisimmistä muutoistaan kertoa. Niihin ei kuitenkaan ole palattu sen koommin. Kaikki muu mahdollinen voidaan tarvittaessa hassutella. Kuten kysymys siitä milloin on saanut ensisuudelmansa.

”Sulta tietenkin. Oon kyllä kuullut, että kaveri sai…”

Aika, jonka olemme eläneet yksin tai jonkun muun kanssa on muokannut meistä sen mitä olemme. Kaikki ihmiset elämässäni ovat opettaneet jotain itsestäni tai elämästä yleensä. Joskus rajustikin.

Menneisyys voi silti jäädä menneisyyteen. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa tajusin, etten enää ole vain ensimmäinen tyttöystävä, vaan ensimmäinen vaimo.

Tietääkseni.