Maitomittari ja muita ristiriitoja

Tänä aamuna minulla soi herätyskello. Pumppasin maitoa 45 minuuttia, kunnes sain edes 125ml täyteen. 20ml. 40ml. Miksei täältä tule mitään!?

Olin pitkästä aikaa metrossa aamuruuhkassa, työmatkalaisten kanssa. Kolme tuntia pois kotoa. 

Maitomillit ovat kuin äitiyden arvosana. Mitä isompia lukemia, sen korkeampia arvosanoja. Koen aivan turhaan epäonnistuneeni, mutta silti runttaan pumpulla ne viimeiset 20ml. Joskus 50ml. Miksi ihmeessä?

Kaikki mitattava on helposti arvioitavaa. Kuten se, kun saan itseni kiinni vaunulenkillä kiertämässä kotiinpaluun. Matkamittarissa on vain seitsemän kilometriä. Pitäisi olla enemmän. Vanha suorittaja minussa nostaa päätään.

On pysähdyttävä. Kaupan korvikehyllyllä ymmärrän taas olla äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen voinut imettää lastani jo kuusi kuukautta. Frida sai allergisen reaktion korvikkeesta, ja nyt selvitämme mistä se johtui. Ehkä se ei ollut maitoallergiaa, ehkä se oli jotain muuta. Omaa maitoa kuitenkin tarvitaan. Se lisää painetta. Mutta ei rintoihin. 

Olen Bodybalance jatkokoulutuksessa. Kesken loppurentoutuksen tyttöä tulee kova ikävä. Kuitenkin kävellessä kohti metroasemaa, tunnen suurta vapautta. Nyt voisin tehdä jotain erilaista. Mitä tekisin?

Ajatuksissani kävelen samoja reittejä, kuin vaunujen kanssa. Painan ovien avaus-painikkeita. Suorinta tietä kotiin.