Mukulan kirjalempparit, osa 1
Päiväkodin aamupiirissä on syyskuussa ollut teemana kirjat. Jokainen lapsi saa joka viikko tuoda lempikirjansa, joka luetaan yhdessä, ja josta sitten keskustellaan. Lastentarhanopettaja sanoi heti alussa, että Fridan keskittymisestä huomaa, että hänen kanssaan on luettu paljon. Se on kyllä varmasti totta, vaikka vaikeahan omia tapoja on mihinkään asteikolla laittaa.
Ostamme taidokkaasti tehtyjä kirjoja, joissa on oikea tarina. Fridan kasvaessa luettava tekstimääräkin on kasvanut jo hurjasti. Ensimmäisissä isommissa kuvakirjoissa oli sen sijaan paljon tutkittavaa, ja tarinaa pystyi rakentamaan niiden ympärille. Hyvien lastenkirjojen löytäminen on välillä vaikeaa, sillä kauppojen perusvalikoima tuntuu välillä jopa vähättelevän lukijoita. Tarinattomia äänikirjoja, oikolukuvirheitä ja mielikuvituksettomia kuvituksia. Kirjaston käyttö on kasvanut huimasti lapsen myötä. Saa uutta lukemista ilman ostamista, ja samalla onhan kirjastokäynnistä voi tehdä hauskan elämyksen. Kirjaston kirjoja on kiva lainata myös testilukuun ennen omaa ostopäätöstä.
Näitä kirjalemppareita on luettu hurjalla innostuksella viime talvesta asti. Niistä osa pääsi mukaan myös päiväkodin aamupiirin lukuhetkiin.
Hanna Konola, Tuulen vuosi. Tämä oli juuri sellainen kirja, joka pääsi lemppariksi heti kirjaston uutuushyllyltä, ja ostettiin sitten ihan omaksi. Tuulen kanssa puhaltelu rauhoittaa ja sen kulkua on hauska seurata kädellä. Suomen kirjataiteen komitea valitsi sen myös yhdeksi vuoden 2016 kauneimmista lastenkirjoista.
Vuokko Hurme ja Suvi-Tuuli Junttila, Leikkimään teippi! Mielestäni yksi yllättävimmistä lastenkirjoista. Visuaalinen toteutus on hieno ja todella erottuva. Frida tykkää kirjasta varmaan muista syistä, mutta osaa sen lähes ulkoa. Teippiaskarteluja on myös kokeiltu kirjan innoittamina. ”Rauha maassa, kun osaa laskea kymmeneen”, on yksi kirjan toistetuimmista lauseista ja mahdollisesti yksi numeroihastuksen käynnistäjistä.
Aino-Maija Metsola, Numerot. Hauskoja luukkuja ja kuvia, sekä niitä numeroita. Tämä oli ensimmäisiä erottuvia lastenkirjoja, joita löysin raskausaikana. Nykyään tiedän jo enemmän laadukkaita kustantajia ja kirjakauppoja.
Tactic, Värikäs luonto. Vähän tekstiä, mutta paljon kuvia. Värejä, eläimiä ja asioita, sekä laskemista yhdestä kymmeneen. Fridan suosikki kaikista kirjan kuvista on ehdottomasti munakoiso.
Reka Kiraly ja Marika Maijala, Lunta sataa Lupo! Hyvä kokonaisuus tarinaa, kuvitusta ja luukkuja. Fridaa kiinnostaa erityisesti kuilu-sivu ja naurattaa ”Ei vieläkään pilkkuja, vain kakkaa” -kohta. Tietysti.
Reka Kiraly, Pieni suuri tarina ystävyydestä sekä Pieni suuri tarina huomisesta. Ensimmäiset pidemmät tarinat, joita Frida jaksoi helposti kuunnella loppuun asti. Opettavaiset ja kauniit tarinat, sekä monipuoliset kuvitukset. Tosin Frida myös kuvittelee pelkäävänsä mehiläisiä ja korkeita paikkoja toistellessaan kirjan lauseita. ”Apua korkeialla!” (korkealla), hän huutaa jopa ylämäessä.
Jenni Erkintalo, Millainen minä? Erilaisia tunnetiloja ja ilmeitä. Viimeisillä sivuilla on kaikki kirjassa esitetyt kasvot, joista kysymme aina mikä kukin meistä on. Fridan mielestä äiti on aina rauhallinen ja isä utelias. Itselleen tyttö tosin valitsee usein surunaaman, jonka syitä sitten yritetään löytää yhdessä.
Millaisia lasten kirjalemppareita teillä on?
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’