Muuttiko vauva Berliiniä?

 

Ensimmäinen perhematkan jälkeen, ja muutaman kerran Berliinissä käyneenä, voi hieman vertailla reissuja.

Muuttuiko mikään vauvan kanssa?

 

 

Unohdetut matkatavarat. Yleensä saatan unohtaa pakata jotakin suhteellisen tarpeetonta, kuten yöpaidan tai extra-topin mahdollisia iltarientoja varten. Lapsen myötä pakkaamiseen liittyy paljon enemmän liikkuvia osia, joten riski unohtaa jotain oleellista kasvaa huomattavasti. Samoin kasvaa lisäkustannukset matkakassassa. Rintapumppu oli aamulla pakattavien tavaroiden listassa ja unohtui silti. Lisäksi unohdin pakastaa aamulla pumpatun maidon ja ajatus vaivalla pumpatun maidon happanemisesta ärsytti. Matkalla lentokentälle huomasin unohtaneeni kaulahuivin kotiin. Ostin täysin saman Weekdayn mustan villahuivin, joka oli jäänyt kotiin. Hyvin käytetty 50 euroa sanoisin. Rintapumpun ostaminen tuntui silti turhalta ja onneksi Frida ei kaivannut iltapulloaan.

Lento. Ainakin vielä tässä vaiheessa Fridan kanssa oli helppo lentää. Aika tuntui menevän jopa paljon nopeammin, kuin aiemmin lennoilla. Siitäkin huolimatta että normaalisti nukahdan koneessa jo ennen nousua. 

Kaupunki. En ollut aiemmin viettänyt näin paljon aikaa Berliinin keskustassa, kuin nyt vauvan kanssa. Kävin ensimmäistä kertaa jopa lännen puolella. Mielestäni parasta Berliiniä on Kreuzberg ja Neukölln sekä Friedrichschain arkipäivisin, kun turisteja ei vielä ole niin paljon. Aitoa, todellista Berliiniä. Vauvanhoito vaan sattuu olemaan helpompaa keskustan palveluiden läheisyydessä, isommissa tiloissa. Ravintoloihin ja pieniinkin kuppiloihin yleensä mahtui kyllä rattaidenkin kanssa, mutta vaipanvaihto oli haasteellisempaa.

 

 

Kulkeminen. Vauvan kanssa käytimme aiempaa enemmän julkista liikennettä. Helppoa ja nopeaa. Kävelyä tuli vajaa 20 kilometriä päivään, kun kahdestaan reissatessa 20 kilometriä on ollut minimi päivässä.

Ruokailu. Vielä lapsella ei ollut tähän juurikaan vaikutusta. Rattaatkin mahtuivat lähes jokaiseen, pieneenkin döner-paikkaan. Frida tosin söi päivisin kylmänä kaikki ruokansa, sillä mikroja ei ollut. Luomuruokaa oli äärimmäisen helppo löytää. 

 

 

Onneksi suhtautudumme lomiin rennosti. Päiviin ei suunnitella tarkkoja aikatauluja eikä liikaa ohjelmaa. Kävellään, fiilistellään, syödään, juodaan ja nautiskellaan.