6.9.2017 mari l

Odottamatta paras loma?

Syystuulten saavuttua voi hieman muistella kesää ja lomien viettoa ylipäätään. Seuraavaa lomaa voi odotella vasta ensi kesälle, mutta talveen mahtuu silti vapaita. Juhlapyhiä ja arkivapaita, joiden onnistumisesta ja järjestelyistä ei vastaa pelkästään lomailijat itse, vaan koko joukko odotuksia ja paineita ulkopuolelta.

Haluaisin hiljentää ne.

Tänä vuonna kesäloma aloitettiin ilman suunnitelmia ja oman perheen tarpeet etusijalla. Koko kesä, ja sinne ripotellut lomat jäivät kevään rasitteiden jalkoihin, joten odotuksia ei ennakkoon ollut. Lomaa ei ehtinyt edes odottaa, ja yhtäkkiä se vain alkoi. Kevään aikana aloitimme usein keskustelua siitä, pitäisikö jotain suunnitella kesäksi, mutta kumpikaan ei koskaan jaksanut viedä ajatuksia tekoihin. Yksi oli silti varmaa kiireisen alkuvuoden jälkeen: lomalla ollaan yhdessä ilman kiirettä.

Ulkopuolelta kohdistetut odotukset loman viettoon ja toisaalta oman rauhan sekä tarpeiden vaaliminen on usein ristiriidassa keskenään. Lapsi lisää tässäkin panoksia. Kaikki haluavat palasen lomasta. Tai siltä se ainakin tuntuu ihmisestä, jolle tietty erakkomaisuus istuu välillä yllättävänkin hyvin. Yhdistettynä konfliktien välttelyyn, huomaa helposti tekevänsä asioita, jotka eivät edesauta omaa hyvinvointia. En ollenkaan usko ulkomaan matkojen olevan itseisarvo lomalla, mutta ystävien lomakuvia katsellessa huomasin kuitenkin haikailevani kokemaan uusia paikkoja. Hetken harmittelin koko vuoden lomien tuhlaamista tavalliseen arkeen kesäkuussa, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Aina ei voi lähteä kauas, mutta lähelläkin on kokematonta kauneutta.

Minulla on eräs ystävä, jonka määrätietoisuutta oman ajan käytössä ja ihailen. Hän ei tee asioita, koska pitäisi, eikä mene mihinkään miellyttääkseen ketään muuta. Ja mikä tärkeintä, hän ei koe valinnoistaan pahaa oloa, vaikka ei toimisikaan muiden odottamalla tavalla. Lopultahan kaikki vastaavat omasta hyvinvoinnistaan.