Olisiko tänään vähän aikaa välittää?

Meidän kylpyhuoneen kynnyslistasta on noussut tasaisin väliajoin naulat pystyyn. Lähes kahden vuoden asumisen aikana olemme hakanneet naulat alas aina, kun sukka on jäänyt naulaan kiinni. Muutamasta naulasta valittaminen on tuntunut ajanhukalta. Kun Frida rikkoi polvensa naulassa, oli kuitenkin pakko ottaa yhteyttä isännöitsijään.

Urakoitsija tuli korjaamaan listan heti seuraavalla viikolla. Kertoili samalla työstään ja elämästään. Uusi lista oli vietävä verstaalle muotoiltavaksi, joten mies palasi seuraavana aamuna. Samalla hän liimaisi keittiön muovilistan. Työn ohessa jutellessamme kysäisin mieheltä vinkkejä Artekin 616 syöttötuolin kunnostamiseen. Syöttötuolin kaari oli kiinni yhdellä alkuperäisellä puutapilla, ja varaosina ostamani tapit olivat aivan liian pitkiä. Eihän tällaisilla kaupunkilaisilla sahaa ole. Mies mittasi tapit ja kävi autolla sahaamassa ne, palasi takaisin ja kiinnitti ne. Tänään sain avata teippaukset puristuksessa olleesta syöttötuolista! 

Syöttötuolin korjaus ei liittynyt mitenkään miehen tehtävänantoon, mutta hän halusi auttaa. Tuli sellainen olo, kuin isä olisi auttanut tytärtään. Vierailun aikana kuulin miehen taloremontista ja aivoverenvuodosta. Sain tietää, että hän on ollut naimisissa kolmesti, hänellä on neljä lasta, joista vain yhteen on enää yhteys. Miehellä oli myös lapsenlapsia, joita hän ei ole ikinä tavannut. Kuuntelin surullisia tarinoita siitä, kun menettää lapsensa riippuvuuksille. Välillä mies vain istui ja puhui. 

Lähtiessään mies sanoi, että nyt on pikkumiehelle turvallista. Tarinat on nyt kerrottu. (En viitsinyt missään vaiheessa oikaista, että Frida on tyttö.)

Sympaattinen vanha mies välitti. Auttoi, koska osasi, ja otti vähän enemmän aikaa meille. Vierailu oli koskettava, ja muistutti siitä mikä on tärkeää. Auttamisesta ja toisista välittämisestä. Rakkaudesta. 

Mistä tänään voisi välittää vähän enemmän?

Nyt pitäisi vielä keksiä miten tähän syöttötuoliin saisi kehitettyä jotkin valjaat pienelle ikiliikkujalle.

Edit: Juttu on kirjoitettu eilen, mutta kuinka se sopiikaan tähän surulliseen, Nizzan terrori-iskun harmauttamaan päivään.