Omakuvasta, sodasta ja rauhasta

Olen taistellut lapsuudessa mieleni vallannutta, vääristynyttä omakuvaa vastaan.

Olen kuihduttanut itseäni lapsen tietämättömyydellä. Pyrkinyt osaksi muita, etsinyt hyväksyntää. Yläkäyrältä alakäyrälle.

Olen etsinyt tietoa, rakentanut kaavoja ja elänyt sokeasti niiden mukaan. Laihduttaminen on koukuttavaa matematiikkaa. Grammoja, kaloreita, senttimetrejä ja kiloja. Olen kadottanut normaalin. Olen miettinyt millaista olisi olla kaupassa ja valita edes kerran juuri sellaista jogurttia mitä tekisi mieli. Vapautta. 

Olen liikkunut kehoni äärirajoilla. Ilman lepopäiviä. Peläten, että menetetty treeni romuttaisi saavutetut tulokset. 

Olen jättänyt väliin lukemattomia mahdollisuuksia saada uusia ystäviä ja kokemuksia.

Olen päästänyt elämääni ihmisiä, jotka omilla arvoillaan ovat tietämättään pahentaneet oloani. Olen tyytynyt juoksemaan kehää, jossa haen hyväksyntää ihmisiltä, joilta en sitä tarvitse. Käyttänyt aikaani ihmissuhteisiin, joissa en alunperinkään ole halunnut olla. Olen yrittänyt muuttaa muita. Olen vaatinut muita tekemään minut onnelliseksi. Odottanut ihmettä. 

Uusi ympäristö sai minut toimimaan toisin. Oli ravisteltava käsityksiä ja opittava menneestä. Huomasin, että elämässä voi olla muutakin. Ymmärsin, että rakennan itse oman onneni. Muutokseen pakottaminen ei ole arvostusta. Laajensin mahdollisuuksiani ja päästin irti siitä vakavuudesta, mikä minuun oli kasvanut. 

Elämäni ei ole enää rajoittunutta. Nauttiessani lasillisesta viiniä en enää ajattele juovani kaloreita. Voin syödä sitä mitä mieleni tekee tuntematta pahaa oloa. Epäsäännöllinen urheilu ei tee minusta mielipuolta. 

Jäänne luokan isoimmasta, terveydenhoitajan käyrillä vääristyneestä tytöstä elää yhä mielikuvissa. Se ei enää hallitse. Se on kuin vihollinen, jonka hyväksyin.

Lopulta se on pienestä kiinni. Mikä aloittaa sodan, mikä rauhan.

 

Eilen ilmestyneen Trendin erikoisnumeron teemana on rauha. Tämä oli minun esimerkkini rauhasta. Rauhasta, jota ulkopuolelta järkytettiin. Rauhasta, jonka taistelun jälkeen sain takaisin.

 

       

Rauhaa peilikuville, 

Mari