Onnistuneesti äitiyslomalle (ja sanani työnantajille)
Tänään on virallisesti äitiyslomani ensimmäinen päivä eli laskettuun päivään on tasan 5 viikkoa. Olin töissä loppuun asti, vaikka alkuvuodesta jouduinkin lepoon milloin flunssan, vatsataudin tai sydämen takykardian vuoksi. Siinä missä tietyt raskausviikot veivät enemmän voimia selkä- tai liitoskipuina, ja muutto- ja remonttistressi paheni hetkellisiksi sydänvaivoiksi, kokonaisuudessaan raskausaika on mennyt hyvin. Fridaa odottaessani kärsin jatkuvista harjoitussupistuksista ja jouduin jäämään sairaslomalle kaksi viikkoa ennen äitiyslomani alkua. Tein silloinkin samaa työtehtävää samassa yrityksessä, joten mikä muuttui toisessa raskaudessa?
Olen aika määrätietoinen ihminen, jonka vuoksi on vaikeaa myöntää omia rajoitteita. Mieli on molemmissa raskauksissa halunnut tehdä enemmän, kuin keho itse on enää pystynyt antamaan.Se, miksi jaksoin nyt töissä loppuun asti, vaikka harjoitussupistukset ovat tässäkin raskaudessa olleet jatkuvasti mukana ja kipuja on ajoittain ollut huomattavasti enemmän, on työssä muuttunut joustavuus. Työvälineet mahdollistavat etätyön kotona ja lisäksi pystyin säätelemään työmatkojen määriä. Viimeisten kuukausien aikana en tehnyt enää lentoja tai pitkiä junamatkoja vaativia reissuja, ja karsin lyhyetkin matkat minimiin. Se oli tärkeää, sillä vaikka olisinkin halunnut jaksaa yli kahdeksan tunnin työpäiviä, joista osa kuluisi matkustaessa, kehoni ei enää jaksanut, vaan vatsa vääntyi heti supistuksiin. Yksi merkittävimmistä syistä työssä jaksamiseen oli erittäin onnistunut ja aikaisessa vaiheessa tehty sijaiseni rekrytointi. Minulla oli kaksi kuukautta aikaa kouluttaa ja luovuttaa työni uudelle tekijälle. Viimeisinä viikkoina olin jo antanut omat vastuualueeni pois ja hoidin muita koko tiimiä koskettavia asioita sekä ohjasin vielä tarvittaessa. Lisäksi viimeisiin viikkoihin sisältyi hyvä keskustelu esimieheni kanssa, joka helpotti omaa siirtymistä äitiyslomalle. Jäin pois tietäen vahvuuteni ja kehitysalueeni. Puhuimme myös tulevaisuudestani ja siitä, missä näen itseni äitiysloman jälkeen. Huolimatta suhteellisen pitkästä handover-ajasta sijaiseni oli kokenut tekijä ja otti heti asioita oma-aloitteisesti haltuun. Koulutukseen osallistui lisäksi koko tiimi, joten en ollut ainoa kouluttaja, joka tietysti vähensi omaa stressiäni. Olen nähnyt liiankin usein täysin poikkeavia esimerkkejä. Hätäisiä koulutuksia, jotka eivät anna valmiuksia työhön, ja äidin sekä vauvan hyvinvoinnista revittyjä rutistuksia. Työnantajat, ottakaa tämä siis hyväksi esimerkiksi, investoikaa ihmisiin ja he tuovat paremman tuloksen.
Tänään olen siis lähinnä ihmetellyt äitiysloman ensimmäistä päivää, joka tuntuu lähinnä vapaapäivältä. Kuulostellut, millaisia ääniä uudessa kodissamme kuuluu päivisin ja syönyt pitkän aamiaisen. Olen etsinyt netistä kylpyhuonekalusteita, valaisimia ja sohvia, sekä hieman kauhistellut kodin keskeneräisyyttä. Olen myös etsinyt sopivaa asentoa olla, sillä vatsassa jatkuvasti möyryävä vauva vaatii tilaa ja rauhaa. Ennen kuin haen Fridan päiväkodista, voisin tehdä vielä kasvonaamion, rentoutua, ja viikkailla pieniä vauvan vaatteita kaappiin. Työkavereilta lahjaksi saamani Jolie Box odottaa myös postissa.Hemmottelua ja vauvajuttuja, voisiko äitiyslomalle paremmin laskeutua.
Kuva: VIMMA
Lue myös:
Uupumukseni ja sanani sinulle työhönpalaaja