Rakkautta & Mamarkiaa

8.9.2017 mari l

2-vuotissynttäreillä pää kylmänä ja naama muumina

Syntymäpäiväjuhlat alkavat, 2-vuotias sankari on juuri herännyt päiväunilta, viimeisiä tarjoiluja viimeistellään, koti on siivottu ja tunnelma on leppoisa. Äidillä on hiukset laitettu ja jopa kynnet lakattu. Tällaista lähtöasetelmaa ei ole koettu kaksivuotisen äitiyteni historiassa vielä kertaakaan. Sopivasti aikataulussa, ei pieniäkään romahduksia kenelläkään.

Parasta oli, että kaikki pääsivät nauttimaan juhlista.

Miten ihmeessä onnistuimme?

Screen Shot 2017-09-02 at 16.35.48.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.33.22.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.35.05.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.33.33.png

Silkkipaperi vesimelonitikkujen ympärillä on Moomin Shopin pakkauspaperia, jota pyysin pari arkkia ylimääräistä ostoksilla ollessani. Sininen, kun oli täysin samaa kuin paperilautasissa.

Screen Shot 2017-09-02 at 18.54.48.png

Yhdessä. Koska kutsujen järjestäminen on enemmän minun intoilu -osastoani, on toki luonnollista, että minä olin se, joka etsi pom pomeja facebookin hääkirpputorilta, kyseli tilaustyötä valokuvaus-propseihin ja selaili netissä jäätelötikkujen perässä. Allu pöyhi ja ripusteli pom pomeja, sekä suunnitteli ja valmisteli kuvausseinää, kattausta ja tarjoiluja kanssani.

Paras oivallus oli tehdä synttäreille Fridan lempiherkkuja, mikä tietysti tarkoittaa, ettei viime hetken kakkukriisi yllättänyt eikä cupcaket lennelleet seinille. Mehu ja itse tehdyt jäätelöt on parasta herkkua mitä 2-vuotias tietää. Miksi ihmeessä synttäreillä edes pitäisi olla kakkua? Tein jäätelöitä edellisellä viikolla reilusti pakastimeen. Mansikkaa, greippiä ja appelsiinia mehujäihin, ja avokadoa, soijakermaa ja vadelmia kermaisempiin. Jääpaloja kulhoon ja jäätelöt esille. Jäätelöiden tekeminen (tietysti) karkasti vähän käsistä ja niitä jäi pakastimeen reippaasti vielä seuraavan viikon, isovanhemmille järjestettyjen kutsujen jälkeenkin. Raikastamon mehulähetys sai Fridan niin sekaisin, ettei sankaria varmasti olisi haitannut pelkät mehukestit. (Juhlien jälkeen jouduin tosin piilottamaan loput mehut hetkeksi, sillä typy alkoi vaatimaan ruuaksi ”pelkkää mimua”.) Lisäksi pöydässä oli muumihahmoiksi leikattua vesimelonia ja juustoleipiä, marjajauheilla värjätyillä kauralevitteillä päällystettyjä Nalle-banaanileipiä, neljän aineksen keksejä (resepti: Pipsan keittokirja pienille ihmisille) ja popcornia.

Screen Shot 2017-09-02 at 18.53.53.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.32.53.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.32.36.png

Screen Shot 2017-09-02 at 16.31.27.png

Pieni ohjelmanumero: kuvamuistoja jaettavaksi. Puine valmisti tilaustyönä meille muumi-aiheiset naamarit, jotka olivat niin ihania, että Fridakin oppi onnittelemaan itseään. Pakettia avatessaan päivänsankari huudahti ”Paljo onnea Tiia kakki vuotta!”.

Screen Shot 2017-09-02 at 17.03.55.png

Screen Shot 2017-09-07 at 22.43.47.png

Screen Shot 2017-09-07 at 22.43.08.png

2-vuotissynttärit olivat myös eräänlainen päätös kotiajalle. Fridalla alkoi päiväkoti seuraavana päivänä, ja meillä kaikilla aivan uudenlainen arki. Oli hienoa päästä nauttimaan ystävien seurasta ja saada siten tukea tulevaan. Se oli varmasti osittain syy, miksi juhlat onnistuivatkin niin hyvin. Todellisuus tasapainotti muuten helposti korkealle lentäviä suunnitelmia.

Yksi isoista onnistumistekijöistä oli myös ystävä, joka kuvasi juhlat.

Screen Shot 2017-09-07 at 22.36.06.png

synttärit.png

Kuvat: Mirko Leskinen

Lue myös:

Muumisynttärit

Ensimmäiset synttärit

Kun ex-suorittaja järjestää 1-vuotissynttärit

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Avainsanat: äidin elämää, juhlat, mukula kasvaa, perhe-elämää, valokuvat

Perhe Sisustus Mieli Lapset

6.9.2017 mari l

Odottamatta paras loma?

Syystuulten saavuttua voi hieman muistella kesää ja lomien viettoa ylipäätään. Seuraavaa lomaa voi odotella vasta ensi kesälle, mutta talveen mahtuu silti vapaita. Juhlapyhiä ja arkivapaita, joiden onnistumisesta ja järjestelyistä ei vastaa pelkästään lomailijat itse, vaan koko joukko odotuksia ja paineita ulkopuolelta.

Haluaisin hiljentää ne.

Tänä vuonna kesäloma aloitettiin ilman suunnitelmia ja oman perheen tarpeet etusijalla. Koko kesä, ja sinne ripotellut lomat jäivät kevään rasitteiden jalkoihin, joten odotuksia ei ennakkoon ollut. Lomaa ei ehtinyt edes odottaa, ja yhtäkkiä se vain alkoi. Kevään aikana aloitimme usein keskustelua siitä, pitäisikö jotain suunnitella kesäksi, mutta kumpikaan ei koskaan jaksanut viedä ajatuksia tekoihin. Yksi oli silti varmaa kiireisen alkuvuoden jälkeen: lomalla ollaan yhdessä ilman kiirettä.

Ulkopuolelta kohdistetut odotukset loman viettoon ja toisaalta oman rauhan sekä tarpeiden vaaliminen on usein ristiriidassa keskenään. Lapsi lisää tässäkin panoksia. Kaikki haluavat palasen lomasta. Tai siltä se ainakin tuntuu ihmisestä, jolle tietty erakkomaisuus istuu välillä yllättävänkin hyvin. Yhdistettynä konfliktien välttelyyn, huomaa helposti tekevänsä asioita, jotka eivät edesauta omaa hyvinvointia. En ollenkaan usko ulkomaan matkojen olevan itseisarvo lomalla, mutta ystävien lomakuvia katsellessa huomasin kuitenkin haikailevani kokemaan uusia paikkoja. Hetken harmittelin koko vuoden lomien tuhlaamista tavalliseen arkeen kesäkuussa, mutta sitten hyväksyin tilanteen. Aina ei voi lähteä kauas, mutta lähelläkin on kokematonta kauneutta.

Minulla on eräs ystävä, jonka määrätietoisuutta oman ajan käytössä ja ihailen. Hän ei tee asioita, koska pitäisi, eikä mene mihinkään miellyttääkseen ketään muuta. Ja mikä tärkeintä, hän ei koe valinnoistaan pahaa oloa, vaikka ei toimisikaan muiden odottamalla tavalla. Lopultahan kaikki vastaavat omasta hyvinvoinnistaan.