Vuosi sitten julkaisin kuvat, joiden ottamisen välillä oli kulunut tasan vuosi. Päivä oli jäänyt mieleen ja tuntui jotenkin hyvältä tilaisuudelta ottaa taas kuva omalta pihalta. Allun ollessa työmatkalla valjastin äitini ottamaan muiston, joista ilmeisesti meinaa muodostua vuosikuvasarja.

Minun äitiyteni ja Frida vajaa kuukausi ennen syntymäpäiväänsä.

Ensimmäisessä kuvassa olen raskausviikolla 37. Kutkuttava jännitys ja malttamaton odotus mielessä. Frida myllersi niin, että mahasta muodostui supistuksen myötä käsittämätön kahden pallon möykky. Nyt 2-vuotiasta uhmailijaa katsoessa, en yhtään ihmettele että juuri se persoona mekasti siellä silloinkin.

Toisessa kuvassa olen hieman vauvavuotta jo haikaileva, mutta elämäntilanteessaan erityisen onnellisesti elävä nainen. Frida on juuri ensikenkänsä saanut, maailmaan koko ajan enemmän pystyasennossa tutustuva ilmeilijä.

Viimeisessä kuvassa minulla on enää puolitoista viikkoa aikaa olla kotiäitinä tuolle hurmaavalle viihdyttäjälle. Elämäni tähän asti parhain ajanjakso on viimein päättymässä. Ei enää aikalisiä. Toisen vuoden aikana en enää ole murehtinut ajan kulumista, vaan olen nauttinut suurella ilolla Fridan jokaisesta kehitysaskeleesta. Frida on suloinen pelleilijä, jolla on jo ihastuttava huumorintaju, hurjasti sanoja ja tahtoa, sekä paljon herkkyyttä. Jos pyydän lupaa saada ottaa kuvaa, hän peruuttaa aina lähimpänä olevaan seinään ja pyörittää pyllyään sitä vasten. 

Lue myös:

Vuosi kuvien välissä

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’