Mummolassa kaikki ennallaan?
Mummola on paikka, jossa asiat tuntuu aina olevan ennallaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Tuttu tuoksu ja tutut tavarat. Paljon muistoja lapsuudesta sekä ymmärrystä omista juurista. Sukupolvien kuilu, joka pakottaa miettimään omaa kykyä kasvaa ajan mukana. 50-lukulaiset yhteiskuntakäsitteet, tasa-arvo ja perhemalli niin kaukana omista.
Mummola on ollut aina. Sitä rakastaa juuri sellaisena kuin se on, ja on vaikea ajatella ettei sitä olisi.
Mummolassa kukkii aina, vaikka omien sanojensa mukaan ”ei kuten ennen”. Pionit kuuluvat mummolan maisemaan ja ovat ehkä siksi suosikkejani.
Simpukkaiset korurasiat. Sormuksia, korvakoruja ja rannekoruja. Helmiä hyllyn reunalla. Niitä kaikkia ihastelin pienenä tyttönä siskoni kanssa. Sovittelimme helmiä ja istuimme papiljotit päässä ison puhaltimen alla.
Muistoja vuosikymmeniltä. Lapsista ja lapsenlapsista, sekä siitä ainoasta lapsenlapsenlapsesta. Matkamuistoja, metsästyspalkintoja ja käsitöitä. Sohva, jonka nurkalla olen katsonut Spede Showta nauhoitettuna VHS:lle, uudestaan ja uudestaan. Pöytä, jonka päällä oli aina pitsiliina ja aikakauslehtiä.
Koko lapsuuteni ylivoimaisesti upein sänky. Sisäänrakennetulla radiolla.
Olin jo unohtanut leikkilieden, jolla minä ja siskoni olemme leikkineet. Frida oli niistä aivan innoissaan. Tämän keittiön ansiosta on syntynyt yksi lapsuuteni makumuistoista: juusto-tomaatti-rieskat ja Earl Grey -tee maidolla. Niitä oli aina iltapalaksi mummolassa.
Mummolassa on kaikki ennallaan, mutta ei kuitenkaan. Aika iskee lopulta sinnekin.
En erityisesti pidä Samuli Putrosta, mutta aina kun kuulen Olet puolisoni nyt -kappaleen, tulee mummola mieleen.
Sitten tulevat kyyneleet.
