Hei hei tutti!
Voin vaihtaa tutin Muumi-figuriin.
Näin päätti Frida kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Toki hieman muutokseen avustettuna, mutta näin jälkikäteen ajateltuna homma meni niin. Loppuen lopuksi tutti oli vain rauhoittumisen apu, joka kääntyi tarkoitustaan vastaan. Minä ärsyynnyin tutin heittelyyn, ja Frida taas jopa koko tuttiin. Silti nukahtaminen ei onnistunut ilman sitä.
Toukokuun nukahtamisharjoitukset menivät maaliin, eikä pinnasängyn vierellä enää tarvinnut odottaa Fridan nukahtamista. Yöheräilytkin jäivät kokonaan pois. Tutista luopuminen vaati kuitenkin kesäkuussa uuden harjoittelun, sillä rauhoittuminen unille olikin taas haastavampaa pelkästään uusilla keinoilla. Onneksi Ipanaisen uniluennon opit oli vielä tuoreessa muistissa molemmilla. Reilussa viikossa homma oli taas onneksi rauhoittunut, ja nyt Frida nukahtaa itse omaan sänkyynsä, eikä heräile kesken unien.
Kuinka tutista päästiin eroon?
Olin jo toukokuun aikana leikannut joistakin tuteista päät pois, joten Fridalle oli jo aika tuttua heittää rikkinäisiä tutteja roskiin. Allun lomaviikolla päätin ihan suunnittelematta, ettei ehjää tuttia enää kaivetakaan esiin ennen päiväunia. Yksi tutti oli juuri heitetty pois, ja ajattelin, että kokeillaan kuinka käy. Allu oli parturissa ja rauhoittelin Fridaa kaksi tuntia uneen. Tarvittiin aika monta hengitysharjoitusta molemmilta, mutta kun lapsi vihdoin nukkui, oli pakko päättää olla johdonmukainen seuraavillakin kerroilla. Onneksi tuo kahden tunnin koettelu riitti molemmille, ja homma kävi helpommaksi kerta toisensa jälkeen. Alkuun Frida nukahti pieni Muumi-figuri kädessä, jonka olimme samana päivänä ostaneet kirpputorilta.
”Sillä ne eivät ole vauvoille, tutit ovat.”
Lue myös:
