Kuka tuomaroi peliä Isovanhempien Aika?

On lapsia, jotka osaavat jo pyytää isovanhemman aikaa. Sitten on ne, jotka ovat vielä liian pieniä kertomaan. On vanhempia, jotka itsekkäästi muita ajattelematta nauttivat saamastaan tuesta. Jotkut vanhemmat pyytävät harvakseltaan apua, koska vaatimattomasti haluavat ajan riittävän muillekin. On isovanhempia, jotka ovat aina valmiina auttamaan arjessa. On myös isovanhempia, jotka voivat olla läsnä ja rakastaa ilman jatkuvaa lapsenhoitoapua.

Matkan paradoksi näyttäytyy tässä pelissä suuressa roolissa. Ne, jotka ovat lähimpänä saattavat olla kauimpana. Joskus taas lähelle annettu aika vie kauempana olevien mahdollisuudet apuun. 

Kuka jakaa isovanhempien ajan tasapuolisesti lapsenlapsille? 

Erilainen isovanhemmuus ja vanhemmuus, sekä perheiden voimavarat ja arki puhuttaa aina. Mutta mitä tapahtuu sen jälkeen, kun isovanhempi valitsee olla aina valmiina auttamassa? Millainen dynamiikka perheiden välille syntyy? Mirkka Danielsbackan väitöstutkimuksessa tarkasteltiin eroja isovanhempien, vanhempien ja lasten vuorovaikutuksessa, hoivaavassa isovanhemmuudessa ja isovanhempityyppien välillä. Väitöskirja ei silti vastaa kaikkeen.

On pakko uskaltaa puhua. Juttelin aiheesta ystävieni kanssa ja havahduin vaiettuun totuuteen: Tukiverkkojen alla saattaa kuohua. 

On totta, että uuden perheen syntyminen muuttaa dynamiikkaa. Aiemmin ”vapaisiin etuuksiin” tottunut perhe ei välttämättä edes ymmärrä ottaa huomioon toisen perheen tarpeita. Toisena voi joutua taistelemaan. Tapahtumaviikonloput, työmatkat ja muut kiireet sattuvat helposti päällekkäin. Samassa kaupungissa asuvan, eläkkeellä olevan isovanhemman voi helposti pyytää jokapäiväiseksi lastenhoitajaksi iltapäiväkerhon sijaan. Toisessa kaupungissa asuvan perheen tukiverkko saattaa silti notkahtaa pahasti. 

Lapsien ei kuulu hallita isovanhempien kanssa vietettyä aikaa. On vanhempien tehtävä jakaa aika. Vaikka kaikki lapsenlapset olisivat yhdessä, esimerkiksi lomamatkan ajan, voi apu jakautua epätasaisesti perheiden kesken.  

Pelissä on mukana ne, jotka pyytävät (tai pitävät itsestään selvänä) ja ne, jotka eivät ikinä kieltäydy. Muut ottavat sen, minkä saavat. Ilman keskustelua ja muiden huomioimista, ollaan tilanteessa, jossa nopeat syövät hitaat. 

Vannon itselleni, että jos siskoni saa lapsen, muistan ensin kysyä heidän menoistaan, ennen kuin varaan äitini hoitamaan Fridaa. 

 

Screen Shot 2016-08-28 at 12.28.51.png

Kuva ei liity juttuun mitenkään. Tai ehkä ilmapallot kuvaavat pelinappuloita ja perhedynamiikkaa? Antavat kivaa sävyä vaikeaan aiheeseen?

Tai sitten ne ovat kurkistus tulevaan kirjoitukseen Fridan 1-vuotisjuhlista.

 

Suhteet Oma elämä Vanhemmuus Syvällistä

12kk

Vauvasta on tullut taapero!

Fridan 1-vuotispäivä oli haikeampi kuin osasin ajatellakaan. Siis oman pääkopan sisällä. Vauva-aika on mennyttä. Yhtäkkiä katselin tyttöä ja tajusin, että vauvastani on tullut omanlaisensa pikkutyyppi. Fridan syntymäpäivä kului matkustaessa Espanjasta kotiin. Aikainen herätys, päiväunien puute, ja näistä johtuva aikainen nukkumaanmeno esti juhlimisen, mutta eihän Frida vielä syntymäpäiväänsä tiedä. Istuin lentokoneessa hetkittäin aivan kireänä väsymyksestä ja turhautuneisuudesta rimpuilevan 1-vuotiaan kanssa. Hetkittäin taas herkistelin tyttöä ja vuoden takaisia tapahtumia. Minulle itselleni Fridan syntymäpäivä oli niin mullistava ja onnellinen, että olisin halunnut kunnioittaa sitä rauhoittamalla sen muusta. Taika on juuri merkkipäivässä, on se sitten hölmöä tai ei. 

Koska vauvavuosi on virallisesti ohi, alan ymmärtää jatkuvasti raskaanaolevia naisia, blogin kategorioista löytyy tämän jälkeen vauvan sijaan mukula. Koska en juurikaan pidä taapero -sanasta.

Huolimatta haikeudesta vauvavuotta kohtaan, iloitsen 1-vuotiaan vahvistuneista piirteistä. Raakile vielä omatoimisuudessa ja itseilmaisussa, mutta persoonana jo varsinainen hahmo. Frida on seurallinen ilmeilijä ja kirkasääninen kujeilija. Hölmöläinen hölmöläisten perheessä.

 

image.jpeg

 

Frida otti ensimmäiset, pienet askeleensa syntymäpäivänsä aattona. Suurieleinen tyttö nostelee isosti käsiään kontatessa, tekee syöksyjä ja osoittelee asioita kokovartalojännityksessä. Asiaa on paljon, vaikka sanoja ei vielä olekaan. Hymy on nykyään niin leveä, että se näyttää irvistykseltä ja paljastaa kaikki hampaat. Poskihampaatkin pilkottavat jo turvonneista ikenistä. Frida viihdyttää itseään (ja muita) pärisyttämällä sormilla huuliaan, ja naureskelee pussaaville vanhemmilleen. Välillä tuntuu, kuin antautuisi pienen karhun raatelemaksi, mutta tyttö osaa osoittaa hellyyttä nätistikin silittämällä ja halaamalla. Pusunkin saa pyytämällä. Nykyisin jopa ilman hampaita! 

Syömishommat onnistuu taas paremmin, vaikka viime kuun jälkeen luulinkin, että Frida täyttäisi vuoden pelkästään marjoja syöden. Nykyään haarukkakin pysyy jo kädessä ja ruoka menee suuhun asti. Onneksi tytön oikuttelut ruokapöydässä menevät nopeasti ohi. 

Yöherätyksiä on vielä kerran tai pari, mutta Frida rauhoittuu nopeasti sänkyynsä. Seuraavaksi harjoitellaan uudestaan omaan sänkyyn nukahtamista itsekseen, ja sitten iltapullosta luopumista. Imetyskertoja on vähennetty jo kahteen päivässä. 

 

image.jpeg

Body: Vimma (saatu)  //  Leggingsit: Vimma  //  Neuletakki ja pipo: mummun neulomat  //  Kengät: Ecco

 

1-vuotiaan valtakunnassa kaikki on siis hyvin.

 

Millaisia 1-vuotiaita teillä on? 

 

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus