Näin jälkikäteen muisteltuna viime kesä tuntui olevan täynnä parhaimpia kesämuistoja. Yhteistä aikaa, uimista kirkkaassa vedessä, tuoreita makuja, mökkeilyä, kulttuuria ja vaihtuvia maisemia. Aivan kuin lomaa olisi ollut neljän viikon sijaan koko kesä. Lukuunottamatta muutaman päivän parisuhdelomaa Lontoossa, vietimme lomaviikot Suomen kesäisissä maisemissa. Paitsi uusia maanteitä ja kuntia, halusimme lomalle myös kokemuksia maatilalla ja kartanossa yöpymisestä. Kokosin viime kesän reissut yhteen, koska Suomi-lomassa on hurjasti koettavaa. Kannattaa kokeilla!

Pielavesi on jo muutaman kesän ollut se mökkikohde,jolle lähdemme erilaisia reittejä ja kirpputoreja hyödyntäen. Tällä kertaa mökkireissulle lähdettiin Tampereen kautta, jotta matkaan saatiin lisää sukulointia. Tampereelta ajoimme Mäntän Serlachius-museon ja pienten kyläkirppareiden kautta Pielavedelle. Mäntän museoalue on niin upea, että sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Erinomaisessa retkikohteessa saa myös hyvää lounasta, ja pihapiirissä olikin ihastuttava Autereen Tupa, jossa söimme. Kodinomainen tunnelma tuli Marimekon pöytäliinoista ja omista pöytänurkkauksista. Matkalle, Fridan päiväunien alkajaisiksi, napattiin vielä kahvit ja pullat. Tarjolla oli ihan erinomaisen hyvää gluteenitonta pullaa.

Takaisin Helsinkiin ajoimme Mikkelin ja Lappeenrannan, minun mummolani ja kotikaupunkini, kautta. Matkalla yövyimme Tuukkalan tilalla Ristiinassa. Maatilalla on suloinen aittarakennus, jossa oli kieltämättä autenttinen tunnelma. Seinänaapurien kuiskiminenkin kuului meidän puolelle ja auringon säteet kulkivat hirsien välistä, mutta pidin viileästä ja kummallisen romanttisesta yöpaikastamme hurjasti. Valitsisin sen uudestaankin, ennemmin kuin majoitustilat pihan toisella puolella, jossa oli myös peseytymistilat. Frida sai maatilalla ihmetellä kanoja ja lampaita, hyppiä trampoliinilla ja maistella kesän makuja marjapensaista.Plussaa myös siitä, että maatilalla käytettiin vain luonnonmukaisia pesuaineita ja suihkussa oli kaikki tarvittava. Aamiasta syötiin päätalon verannalla, kaikki vieraat yhden ison pöydän ääressä.

Reissu Naantalin Muumimaailmaan oli taas mitoitettu täysin Fridalle. Pitihän kesään yksi sellainenkin mahtua, etenkin kun vanhemmat olivat juuri viettäneet muutaman päivän loman ulkomailla aivan kahdestaan. Naantalin sijaan valitsimme yöpymisen Turussa monipuolisen ravintolatarjonnan äärellä. Lisäksi hotellista sai kahden päivän liput Muumimaailmaan osana hotellipakettia. Erittäin kätevää perheelle, jossa lapsen (erittäin tarpeelliset) päiväunet vielä katkaisevat päivän. Scandic Juliassa oli todella hyvä, erityisruokavaliot huomioonottava aamiainen, eikä ilmastoinnistakaan ollut haittaa kuumana kesäpäivänä.

Lomaan ja loman ulkopuolelle mahtui myös päiväreissuja. Eniten kävimme Nurmijärvellä Sääksin uimarannalla, josta tulikin meidän suosikkiranta. Kirkkaan puhdas vesi, ihana hiekka ja matkan varrella oleva lounaspaikka Mattilan luomutilalla oli ehdottomasti syitä lähteä Helsingin ulkopuolelle uimaan. Kävimme retkellä myös Porvoossa ja Fiskarsin Summer House -näyttelyssä. Fiskarsin reissu oli koko kesän 2000 kilometristä ainoa, jossa pienin matkustaja koki kiukkua autossa. Matkaan taisi mennä reilun tunnin ajomatkan sijaan reilu kolme tuntia, sillä jouduimme hakemaan jo Espoosta kokonaan uuden vaatekerran Fridalle ja muutaman väsykiukun aiheuttaman lisäpysähdyksen jälkeen päädyimme ajamaan parille kirpputorille, jotta saamme pidettyä vihdoin väsähtäneen lapsen unessa. Mutta ehdimme näyttelyyn, ravintolaan ja ihanaan leikkipuistoon.

Elokuun alussa vietettiin pari päivää Hämeenlinnassa Lasten Taidefestareilla Hippaloilla. Myöhästyimme hieman Hämeenlinnan yöpymistarjonnasta, mutta löysimme Hämeenkoskelta Jokelan Kartanon, jossa majoituimme. Meillä oli yläkerrassa kahdesta makuuhuoneesta yhdistetty sviitti. Älä anna sviitti-sanan hämätä, huone oli aika kompakti, mutta se oli siisti ja kylpyhuonekin oli yllätyksekseni uudempi kuin monessa suomalaisessa hotelliketjun hotellissa. Frida sai leikkiä alakerrassa kartanon omistajien lastenlasten leluilla. Se oli vieraanvaraista. Toisin kuin kommentti siitä, että omistaja vihaa laittaa kahta aamupalaa, kun kerroimme aikaisesta lähdöstä ja aamupalan aikataulutoiveesta kahdeksaksi. En antanut kommentin häiritä ja kaikkien vieraiden aamupalaa aikaistettiin, kun jälkeemme tuli vielä toinenkin perhe. Verrattuna maatilan aamiaiseen, tämä oli selvästi heikompi. Kartano oli kaunis ja kokemuksena reissu oli hyvä, festarit oli taas yksi Fridan kesän kohokohdista, löysimme uusia kirppiksiä ja hassuttelimme. Matka päätti upean loman, ja seuraavalla viikolla automatkoilla ihmetystä aiheuttaneelle pahoinvoinnillekin löytyi selitys, kun tein positiivisen raskaustestin.

Tämän kesän lomille suunnitteilla on ainakin Lappeenranta, Ruokolahti, Hämeenlinnan Hippalot, Tampere sekä Fridan toiveesta Muumimaailma uudestaan. Muuta ei olla vielä suunniteltu, mutta varmasti vähintään päiväreissuja tulee tehtyä.

Mitkä on teidän parhaat Suomi-loma kohteet?

Kaksi kuukautta Valon kanssa on taas saanut käsittämään, kuinka vähän aikaa vauvat ovat vauvoja. Kahden kuukauden iässä oma vauva ei tunnu enää yhtään niin vastasyntyneeltä, vaan pikku rääpäle on saanut ryppyisten reisien ja kapeiden kasvojen päälle pyöreyttä. Ulkopuolisille hän toki näyttää edelleen pikkuiselta ja tuoreelta vauvalta.

Toisen lapsen kohdalla ei ole enää niin kauhuissaan vauvan kasvamisesta ja koko ajan vähenevästä vauvavuodesta. Nyt tietää jo, että joka päivä esiin tulee yhä enemmän Valon persoonaa, ja tavallaan ei malttaisi odottaa millainen tyyppi hän onkaan. Toki silti haikailen pieneksi jääneiden vaatteiden äärellä.

Valo alkoi jo alle kuukauden iässä hymyillä ja ottaa katsekontaktia. Tapittavaan lapseen on ihana saada yhteys hymyllä. En juuri nyt keksi mitään parempaa ja tärkeämpää tekemistä hänen kanssaan, kuin naureskelu ja pieni ääntely. Ei muuten haittaa yhtään jutella kahden kuukauden ikäiselle vauvalle ruuhkabussissa.

Kesäkuussa Valoa on häirinnyt vatsavaivat ja ummetus. Olen yrittänyt tunnustella tuleeko se jostain ruuasta, imetyksestä vai ihan vain siitä, että pikkuisen vatsa ei ole vielä kehittynyt tarpeeksi. Vältettäväksi ruuaksi itselleni olen keksinyt vasta varhaiskaalin, tuon kesäherkkuni, jota tykkäisin syödä raakana salaatissa. Ummetus alkoi kai siitä. Muuten vatsavaivoihin liitän maidon, joka tulee suihkuten. Olen yrittänyt imettää vain istuen ja hieman nojaten taaksepäin. Yleensä nälkäänsä kiljuva vauva ei anna aikaa valuttaa pursuavaa maitoa pois, joten usein mennään suihkuten ja röyhtäytetään sitten.

Jo ensimmäisessä ultrassa nähtiin peukaloa syövä pikkuinen, ja sitä Valo tekisi mielellään edelleen. Kova imutarve ei kuitenkaan tyydyty tutilla, Valo syö sitä hetken ja heittää sitten pois tai työntää sen poskeensa ja alkaa jäystää. Rinnalla imuhirmu viihtyykin ahkerasti,mutta on yleensä aika tehokas eli pitkiä yhdenjaksoisia sylttöhetkiä ei ole ollut. Usein ja sopivasti taitaa olla hyvä.

Päiviin on tullut koko ajan enemmän rytmiä, vaikka edelleen hyvin nukuttua päivää tai yötä voi helposti seurata jotain aivan päinvastaista. Pisin yöuni alkaa hahmottumaan 21-3 välille. Kunpa vain itsekin osaisi mennä nukkumaan ja napata 5-6 tuntia keskeytyksetöntä unta. Päivät on vaihtelevampia.

Liike on parasta ja tällä hetkellä vaunujen pysähtyminen pieneksikin hetkeksi herättää Valon heti. Tunnistan myös jo selviä merkkejä, että tämä tyyppi haluaa hereillä ollessaan nähdä asioita, eikä vaunukoppa ja kuomu ole silloin yhtään kivoja asioita. Sylissä pieni hetkutus on aina hyväksi, mutta onneksi Valo osaa jo itsekin liikuttaa sitteriään. Kaikesta menosta päätellen ei mene kauaa, kun Valo jo oppii kääntymään. Niin ne vauvakuukaudet vain sujahtaa ohi! Vielä kun tietäisin miten kaikki hetket voisi tallettaa ja silti saada vähän omaakin lepoa.

Neuvolan mittareissa kahden kuukauden ikäinen Valo oli 60cm pitkä ja 5,8kg.