​Ottaen huomioon, että aloitimme Fridan kanssa pottaharjoittelun jo kaksi vuotta sitten, väittäisin, että vaipoista eroon pääseminen on ollut varsin mutkikas taival. Välillä homma on edennyt lupaavasti, ja sitten taas pysähtynyt kuin seinään. Päättäväinen mukula on toisinaan kieltäytynyt hanakasti edes kokeilemasta potalla istumista ja olemme jääneet odottelemaan suotuisampia tuulia. Nyt, puolitoista viikkoa ilman vaippoja, uskallan jo huokaista helpotuksesta. Vaipat on vihdoin hyvästelty.

Muuten pikkarijengiläisenä jo koko kevään viilettänyt mukula tarvitsi lopulta hieman erikoisen tavan ylittää kynnys kakata muualle kuin vaippaan. Tähän ei tarrojenkaan keräily riittänyt. Mikään aiemmin kokeiltu ei ole vetänyt vertoja Fridan päättäväisyydelle ja tunnistin, että oli vain löydettävä keino ylittää ylitsepääsemättömältä tuntuva kynnys. Puolitoista tuntia kestäneen kylpyhuoneessa istuskelun, sydäntäsärkevän hädän pidättelyn, rauhallisen yrityksen ja jopa kakkaavien kissavideoiden jälkeen leikkasin vaipasta palan. Lapsi sai haluamansa vaipan ja meni pöntölle. Se, mitä en tämän paikoittain aika raskaan ilta-aktiviteetin jälkeen uskonut, oli että homma oikeasti toimi eikä vaippoja ole enää sen koommin käytetty (tai leikelty). Frida oli ihan muina muikkuina pottaillut seuraavana päivänä myös päiväkodissa ja siellä oltiin ihanasti hengessä mukana lähettämällä viestejä ja videoita onnistumisista. 

Leikkaamalla ollaan nyt siis luovuttu sekä vaipoista että tuteista:

Hei hei tutti!

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’