Millaista on matkustaa 2-vuotiaan taaperon kanssa kahdestaan lentokoneessa? Riittääkö kekseliäisyys ja myönteisyys kohtaamaan kaikki haastavat tilanteet? Saanko hetkeäkään hengähtää? Karkaako lapseni sillä aikaa, kun pakkaan rattaita ruumaan?

Tällaisia ajatuksia pyöri mielessäni ennen lähtöämme Roomaan.

Matka meni lopulta yllättävän hyvin. Frida ei välittänyt nousuista eikä laskuista, ei edes koko paluumatkaa rasittaneesta turbulenssista. Rattaat saatiin pakattua Ipadin ja Lasten Areenan avustuksella, ja Muumikaupasta löytyi matkustamista (ja muita matkustajia) helpottavat kuulokkeet.

Muutamia haasteita toki oli ja lisäviihdyttäjätkin olivat tarpeellisia. Lentokoneessa Fridalla oli aluksi vaikeuksia suostua turvavyöhön, ja henkilökunta joutuikin varoittelemaan meitä lennon viivästyttämisestä. Ihana ulkoinen paine, joka ei rauhoita pätkääkään, mutta pakottaa aika tehokkaasti keksimään keinot. Ipad onkin taaperon kanssa matkustaessa sekä hyödyllisin että raivostuttavin tavara.

Lasten Areena on ollut meillä harvakseltaan käytössä, lähinnä tylsinä kuumepäivinä tai pitkillä automatkoilla. Siitä huolimatta se on ollut ensikosketuksesta asti päivän kivoin asia huolimatta siitä, onko sitä katsottu vai ei. Areenan ohjelmia ei kuitenkaan voi ladata katsottavaksi ilman verkkoa. Olin varautunut tähän lataamalla lennolle Netflixistä niitä samoja Taavi Tiikereitä ja Pipsa Possuja, mutta ne eivät käyneet taaperolle. ”Haluan katsoa Lasten Areenaa.”, kaikui koneen viimeisestä penkkirivistä sen 37 kertaa lennon aikana. Joskus jopa kirkuen. Seurasi yltiöpäistä Ipadin naputtelua ja 3 sekunnin mittaisia yrityksiä katsoa Netflixiä. Ja joka kerta selitin rauhallisesti asian ja otin huomioon lapseni tunteet. Olin valmistellut häntä jo etukäteen kertomalla lentokoneen Lasten Areenattomasta tilasta, mutta eihän se mene 2-vuotiaan mielenmaisemaan. Koska ”Haluan katsoa Lasten Areenaa. Haluan Nalle, Apina, Ankan ja Helsinki-laulun.”

Perille päästiin väsyneinä, mutta onnellisina siitä, että Allu oli meitä vastassa.

Paluulento meni menoa paremmin. Poistin Lasten Areenan kokonaan näkyviltä, latasin vähän enemmän ohjelmia Netflixiin sekä piirustusohjelman vielä perinteisten kynien ja paperin lisäksi. Spotifyihin tallensin suosikit, Nalle, Apina ja Ankka -ohjelman laulut. Koska mahdollisuutta Lasten Areenaan ei ollut, Frida saattoi istua jopa 15min rauhallisesti Taavi Tiikeriä katsoessa. Eli minulle 15 minuuttia rauhallista aikaa. Muumien Maailman tunnaria sen sijaan kelailin 45 sekunnin välein, 15 minuutin ajan alkuun. Koska vain musiikki kiinnostaa. Itseasiassa Fridaa ei harmittanut paluulennolla yhtään mikään, vaikka lensimme päiväunien aikaan, eikä pieni matkustaja malttanut nukahtaa erikoisessa paikassa. 

Seuraavalla kerralla lataan kaikki mahdolliset Pikku Kakkosen sovellukset ja etsin käsiini kaikki lisätuotteet lapseni ehdottomista suosikeista. Toisaalta, jos pieniä lapsia olisi kaksi, en lähtisi ollenkaan ilman toista aikuista.

Ja vielä lopuksi, jos olet lähdössä lennolle taaperon kanssa kaksin, varaudu varmojen viihdykkeiden lisäksi lapsille suunnitelluilla kuulokkeilla. Olivat ihan todella hyvät. Muista myös, että joudut todennäköisesti ottamaan lapsen mukaan myös lentokoneen ahtaaseen vessaan.

Tällaisia ajatuksia oli ennen matkaa:

Tällä viikolla meillä

​Kerron myöhemmin, millainen Rooma oli taaperon kanssa. Kerro kommenteissa erityisistä toiveista aiheeseen liittyen!

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’