Raskausviikot 1-13

Rakkautta & Mamarkiaa

1+

Kesäloma alkaa, startataan se heti parisuhdelomalla Lontoossa. Festarit ja aikaa vain kahdestaan. Aika hieno ja stressitön aloitus sekä kesälomalle, että kesäloman hedelmälle. 

2+

Lontoosta paluun jälkeen vaihdettiin auto hybridiin, toki hieman pienemmällä tavaratilalla, kuin aiempi "sinkkuautoni" pieni tila-auto Corolla Verso. Autokaupassa mietittiin, että jos vauva tulisi, ainakin pienet vaunut mahtuisi takakonttiin. Emme olleet vielä valmiita farmarimalliin. Perheen yhteinen kesäloma aloitettiin uudella autolla ja ensimmäinen suunta on Turku, Naantali ja Muumimaailma. 

3 +

Lievä pahoinvointi alkaa ja valittelen sitä erityisesti automatkoilla, joita kesälomaan sisältyi aika paljon. Tällä viikolla kiersimme Suomea Tampereen ja Mäntän kautta Pielavedelle, ja takaisin Ristiinan ja Lappeenrannan kautta. En osaa kuitenkaan ajatella pahoinvoinnin liittyvän raskauteen, vaikka Allulla se kuulemma on käynyt mielessä. Turvotus, joka on alkanut jo maaliskuussa kierukan pois ottamisen on jatkunut koko kesän, joten en osaa  epäillä siitäkään mitään.

 

 

4+

Hippalot -festariviikonloppuna pahoinvointi nostaa jo sen verran päätään, että mietin voisiko se olla sitä. Palaan töihin kesälomalta. Työkaverin koira seuraa minua joka paikkaan ja palaverissa se hyppää syliini. Yleensä rapsuttelen ja hieman juttelen toimistolla vieraileville koirille, mutta sylissä pitäminen oli ihan uutta. Epävarmana kysyn, miten koira nostetaan sylistä palaverin päätyttyä. Seuraavana aamuna teen positiivisen raskaustestin. Kerron heti parille lähimmälle ystävälle, jotka tietävät vauvahaaveista. 

 

 

5+

Äh syksyn tiukimmat viikot töissä ja jatkuva pahoinvointi jyllää. Viikonloppuna lähdemme mökille, jonka Allun veli perheineen on vuokrannut. Anoppikin on paikalla ja pelkään jäävämme heille heti kiinni raskaudesta, kuten jäimme silloin kun odotin Fridaa. Esitän juovani Aperol spritziä ja kuohuviiniä. Vetäydyn mielelläni aina nukuttamaan Fridaa omaan mökkiimme, jossa voin itsekin samalla ottaa päiväunet tai torkahtaa pienille iltaunille. 

6+

Pohjaton väsymys ja unta keskimäärin 13 tuntia vuorokaudessa. Otan pieniä torkkuja myös töissä tauolla. Kaikki makea ällöttää, tekee mieli kirpeitä ja raikkaita makuja. Viikonloppuna vietetään Fridan 3-vuotissynttäreitä. Kerron raskaudesta muutamalle ystävälle juhlissa. 

Aloitan restoratiivisen joogan kurssin, josta muodostuu henkireikä raskauspahoinvoinnin hyökyaallokossa. Joogamatolla en tunne pahoinvointia, ja vaikutus kestää loppuillan. 

7+

Pahoinvointi pysyy kontrollissa tasaisen ruokailun avulla, mutta ei poista etovaa oloa täysin. Se kulkee mukana koko päivän. Ensimmäisestä raskaudesta tutut mielihalut heräävät. Kermaviili, turkkilainen jogurtti, tonnikala ja voileipäpikkelssi. Kaikki sellaisia, joita en edes normaalisti syö. Ei oikeastaan tee mieli mitään ruokaa, vaikka pitäisi syödä. Iltaisin käperryn olohuoneeseen surkuttelemaan oloani. Ja nukkumaan. 

Ensimmäinen neuvolakäynti. Painoa on tullut jo lähes 4 kiloa. Raskaus tuntuu etenevän täsmälleen samalla tavalla, kuin edellinenkin, joten en ole huolissani. Rinnat ovat kasvaneet jo yhden kuppikoon ja ovat hemmetin kipeät. 

Ja tietysti firman kesäjuhlat osuvat alkuraskauteen, ja joudun salamyhkäisesti tilailemaan juomia baaritiskillä. 

 

 

8+

Raskaus paljastui toimiston vastaanoton kollegoille, kun juoksen aamulla ensimmäisiin vessoihin oksentamaan. Nukun kaiken ylimääräisen ajan. Kaikki edellisen viikon mieliteot ällöttää, etenkin ne, mitä söin. 

9+

Makea ällöttää edelleen, mutta huomaan, että kaupassa saattaa yhtäkkiä tehdä mieli geisha-suklaata. Pystyn syömään yhden palan. Parin päivän työmatka vie voimia huomattavasti enemmän kuin ennen.

10+

Hurja nälkä! Päivän rasitukset voimistavat pahoinvointia iltaa kohden, eikä minusta ole kotona mihinkään. Allu jatkaa edelleen arjen pyöritystä kotona. Vietän kolmatta hääpäiväämme nukkuen olohuoneeseen kannetulla vieraspatjalla. Futon on ollut olohuoneemme sisustuselementti nyt jo viisi viikkoa. Monta viikkoa kestänyt yskä herättää edelleen öisin ja nielurisat tuntuvat kasvaneen (kuten edellisessäkin raskaudessa). Hiuksia lähtee tuppo ruokapöydässä ja rinnat kasvavat edelleen (liian) kovaa vauhtia. Myös kasvanutta vatsaa on vaikea pitää piilossa. 

11+

Ensimmäinen ultra! Odotuksen pisin ja kuumottavin piste on saavutettu. Kaikki on hyvin ja mitoista selviää, että sikiö on neljä päivää kehittyneempi kuin lasketun ajan mukainen. Pitäisi kuitenkin olla viisi, jotta laskettu aika muuttuisi. Samana päivänä, kun käymme ultrassa, käymme myös neuvottelemassa ensimmäisen asuntolainamme. Uuden, oman kodin etsintä voi nyt alkaa tosissaan. 

Kerron raskaudesta töissä omalle tiimille ja julkaisen kuvan raskaustestistä myös instagramissa. 

12+

Ainakaan ei tarvitse enää peitellä! Vietämme tiimipäiviä Tallinnan maaseudulla vuokramökissä, jaksan jopa valvoa ja pahoinvointikin antoi pientä lomaa. Onneksi olen jo avoimesti raskaana, enkä joudu kantelemaan samaa viinilasia ympäriinsä ja esittää juovani siitä. Viikonloppuna käymme Tampereella ja vierailemme Allun mummon luona. Kerromme hänelle vaivihkaa, niin ettei Frida kuule, ja mummo vastaa suloisen topakasti "mä huomasin kyllä, olisin kyllä kysynyt jos ette olisi sanonut mitään". Trikoomekko paljastaa jo selvän vatsakummun. 

 

 

13+

Voinko tuntea jo jotain liikettä? Vatsassa kihelmöi samalla tavalla, kuin levottomia jalkoja, ja vatsan sisältä kutittaa hurjasti. Toinen käynti neuvolassa, painoa on taas tullut reilut kaksi kiloa edellisestä punnituksesta. Painon nousu noudattaa tismalleen samaa kaavaa, kuin odottaessani Fridaa. En pelästy tai ahdistu, luotan, että tämä on minun kehoni tapa olla raskaana. 

 

 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN'

Kommentit

Siri H
Still Life

Olipa kiva lukea tätä postausta! :) Itse odotan esikoista ja huomenna alkaa 18. raskausviikko.

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Ihana kuulla! Vähän julkaisussa kesti, mutta ehkä seuraavien viikkoja 14-25 kuulumisia ei tarvitse odottaa kauaa. Täällä ollaan nimittäin jo viikolla 23. :D

Mutta tosi lähekkäin mennään, ihanaa! :)

Minäkin (Ei varmistettu)

En ole yleensä muita kadehtivaa tyyppiä, mutta huomasin kesällä että toisten toiset raskaudet aiheuttivat epämukavaa läikähtelyä sisälläni. Olin alkanut haaveilla pikkusisaresta 3-vuotiaalleni, mutta ekan raskauden kammottava pahoinvointi viikolle +20rv pelotti paljon. Haaveeni toteutui, +11rv menossa ja se hurja pahoinvointikin jo 7 viikkoa. Kiitos kirjoituksestasi, sain taas valoa tunnelin päähän, että ehkä tämä olo joskus helpottaakin ja voin alkaa nauttia raskausajasta!

MARI L
Rakkautta & Mamarkiaa

Jee, ihana kuulla! Olin itsekin varautunut siihen 20+ viikoille kestävään pahoinvointiin, kuten ensimmäisellä kerralla. Mutta tässä lakkasikin ”jo” viikon 15 paikkeilla! Koita sinnitellä! <3

Kommentoi