Säilytyshaaste
Vauva ja säilytystilan tarve. Syy ja seuraus.
Tykkään siitä, että kaikilla tavaroilla on olemassa omat paikat. Siitäkin huolimatta, että nykyään nurkkiin on jäänyt pyörimään epämääräisiä vaate- ja tavarakasoja. Ratkaisuja säilytystilan maksimointiin on etsitty raskausajasta lähtien. Kahden vaatefriikin lapsella ei ole mitään mahdollisuuksia saada vaatteitaan sopimaan vaatehuoneeseen. Oli keksittävä jotain muuta.
Tällä viikolla pakkasin Fridalle pieneksi jääneitä vaatteita ja vauvatarvikkeita säilytykseen ja kiertoon. Rakkaimmat pakkaan Mokon ihaniin laatikoihin Ikean Stolmen -järjestelmän hyllyille. Omissa laatikoissaan odottaa myös Fridalle vielä liian isoja vaatteita.
Näissä hetkissä tulee ristiriitainen olo. Haluaisin säästää kaikki ja toisaalta tuntuu oudolta säästää yhtään mitään.
Miksi säästän valkoisia kietaisubodyja? Kuvittelenko, että sitten joskus muutaman vuoden päästä jos saamme toisen lapsen, valkoiset bodyt ovat mystisesti kadonneet maapallolta. Onko suurempi vaiva säilyttää ne kuin ostaa sitten uudet? Silti on ihana viikata pieniä, muistoja täynnä olevia vaatteita kauniisiin laatikoihin.
Pyöreät, ruskeat laatikot sekä metalliset, keltaiset ja siniset laatikot ovat kirpputorilta. Muut laatikot Mokosta.
Mokon omaan laatikkomallistoon kuuluu säilytyslaatikoita sekä suloisia matkalaukkuja. Kuosit suunnitellaan Mokolla itse. Uusi mallisto tulee, kun edellinen on myyty loppuun, yleensä muutaman kerran vuodessa. Parasta on, että uuden malliston kuoseja on helppo yhdistää vanhoihin.
Tunnustan, että Fridan tavarat eivät vielä täytä kaikkia laatikoita. Olen käyttänyt häikäilemättömästi hyväkseni ”vauvannurkkaa” muiden tavaroiden säilytykseen, jopa omille tavaroilleni. Metallinen ompelulaatikko ja pyöreä hattulaatikko. Laatikko meikeille, jotka eivät mahdu kylpyhuoneeseen. (Koska vauva.) Hajuvesiä liukuoven takana suojassa valolta. Jopa laatikko vanhoille Marimekon pussukoille.
Säilytyshaaste koskee tällä hetkellä enää isompia vauvantarvikkeita. Kohtuamme, sitteri, imetystyyny, vauvanpesä. Kaikki jo tarpeettomia. Parissa vuodessa tulen kyseenalaistamaan kaiken säilytetyn. Myös ne valkoiset bodyt.
Alan ymmärtää miksi äitini uhkasi aina pakata kaikki lelulaatikkoni ensimmäiseen muuttokuormaani.