Ulkopuolisuudesta vanhempainvapaalla
Äitiysloma ja hoitovapaa ovat olleet minulle hienointa aikaa elämässäni tähän asti. Tavallaan se on hassua, sillä olen aika työkeskeinen ihminen. Hakeudun tehtäviin, joissa on vastuun tuomaa lisäpanosta ja draivia. Tavoite, suunnitelma, aikataulu ja tulos. Kymmenen vuotta tein myös vähintään kahta työtä samaan aikaan. Äitiyslomalla olon ihanuus onkin pakottanut miettimään itseäni uudestaan.
Enkö olekaan kunnianhimoinen, kun nautin kotona olosta näin paljon? Voinko olla sekä määrätietoinen työnarkomaani että höpsöttävä kotilaahari?
Aika pois työelämästä on kasvattanut epävarmuutta ja vähättelyä omia taitoja kohtaan. Osittain se johtuu ulkopuolisuuden tunteesta. En ole tunteideni kanssa yksin. Oma tunne ulkopuolisuudesta on vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä se joillekin on. Suurin osa vanhempainvapaalla olevista ystävistäni tuntevat jääneensä täysin ulkopuolelle työpaikastaan. Miksi vakituisesta työpaikasta äitiyslomalle jäävä työntekijä usein blokataan täysin? Vanhemmuus järisyttää arvoasetelmaa, ja joskus pelkästään aika pistää miettimään uusia suuntia. Silti useimmista tuntuu, että uusien tehtävien hakeminen on jopa helpompaa yrityksen ulkopuolelta. On varmempi olo hypätä tuntemattomaan, kuin mennä unohdettuna unohtamaan. Oma kehittyminen ja työnhaku helpottuisi, jos halutessaan voisi pysyä kartalla työpaikastaan. Samalla ulkopuolisuuden tunne helpottuisi. Kunpa työnantajat tiedostaisivat tämän suuren mahdollisuuden sitouttaa myös vanhempainvapaalla olevan työntekijän yritykseen.
Jokainen haluaa tuntea itsensä odotetuksi takaisin työpaikalleen.
Oletko tuntenut jääneesi ulkopuolelle työkuvioista ollessasi vanhempainvapaalla? Entä millaiset asiat työnantajan toimesta ovat vaikuttaneet siihen, että olet kokenut olevasi tärkeä vanhempainvapaallakin?
Lue myös: