Vauva yli laidan!

Nyt se tapahtui! Heräsin aamuyöstä kopsahdukseen, avasin silmät, enkä löytänyt Fridaa mistään. Tyttö löytyi konttausasennosta lattialta, meidän sängyn päästä.

Putoaminen on kai lähes väistämätöntä jokaisen lapsen kohdalla, on se sitten sänky, sohva tai syöttötuoli. Täpäriä tilanteita on ollut jo muutamia, mutta tähän asti ollaan selvitty säikähdyksellä. Erikoisinta läheltä piti tilanteissa on huomata, että aistit ovat virittyneet äärimmilleen. Kuinka skarppina sitä voikaan olla heti silmät avattuaan, tietäen tarkalleen mihin pitää kurkottaa! Olen varma, että aistini ovat kokeneet mutaation äitiyden myötä. Ei tällainen koomanukkuja muuten pelastaisi vauvaa nanosekunneissa kuilupudotukselta.

Tällä kertaa mutaatiokaan ei auttanut, mutta onneksi Frida oli valinnut sängyn jalkopään, ahtaiden ja kuilumaisten päätynurkkien sijaan. Sängyn päädyssä on matalampi taso, jonka päälle jääneet tyynyt ja peitot pehmustivat seikkailua.

Frida on oppinut käsittämättömän hyvin laskeutumaan tasoilta. Homma näyttää välillä jopa ylivarovaiselta ja -näytellyltä. Uteliaisuus ja tavaroiden tavoittelu voittaa silti varovaisuuden. Tähänkään pudotukseen tuskin mentiin jalat edellä. Syöttötuoli tarjoaa myös äärimmäisen hyvän tähystyspaikan, ja siinä Frida seisoo lähes tuetta. Vain jalkapohjien ulkosyrjät tukevat tuolin reunoihin. Tuolista on myös kiva kiivetä ruokapöydälle konttaamaan, jos selän kääntää edes sekunniksi. Kerran Allu on jo napannut tytön pöydän vastakkaiselta kulmalta.

Mekko: Melli EcoDesign (saatu)  /  Lippis ja legginsit: H&M