Servettisormus Sisiliassa
Pitääkö sormus ostaa etukäteen?
Mitä pitää sanoa?
Pitääkö polvistua?
Muun muassa näitä asioita tuleva mieheni oli tiedustellut ystäviltään, joista osa on jo saman arvuuttelun käynyt läpi ja toivotun myöntävän vastauksen saaneet. Eli kokemusasiantuntijuutta löytyi.
Viiden vajaan nelikymppisen miehen konklaavi tiesi ohjata kosintanoviisia seuraavasti:
Suomessa yleensä hankitaan kihlat yhdessä, eli sormusta ei välttämättä tarvitse etukäteen.
”Sanot jotain järkevää, muttei liian imelää.”
Sekä:
”Pääsetkö sieltä ylös? ”
Modican ihmepensaat olivat hurmaavan värisiä. Pensaan yleisin väritys on kirkas fuksia tai tumman punainen. Tämä hailakka epäväri kiehtoi kovasti.
Syyskuinen Sisilia oli kaikkea sitä, mitä olin sen kuvitellut olevan – ja vielä vähän enemmän.
Ruoka oli mahtavaa, ilma juuri sopivan lämmin. Elokuun pahimmat turistilaumat olivat poistuneet, ja jäljellä olivat vain me, joilla oli enemmän aikaa kuin rahaa sekä paikalliset, jotka viimein ehtivät hengähtää ja nauttia kesästä ennen koulujen alkua.
Kiersimme komisario Montalbanon jäljissä Sisilian kaakkoisosan pieniä barokkikaupunkeja reitillä Acireale- Siracusa – Scicli- Ragusa- Modica- Catania (ja jos kukaan koskaan väittää että Sisilian näkee helposti vain vuokra-autolla, älä usko. Liikuimme julkisilla koko matkan. Halpaa kuin saippua ja helppoja käyttää).
Takana oli jo ihana viikko marmorilla päällystettyjä pieniä kujia, arancinoja, viiniä, sisilialaista sitruuna limonadia, pastaa ja kauniita maisemia.
Seuraavana päivänä olisimme menossa koko matkan pyhiinvaelluskohteeseen eli Komisario Montalbanon talolle. Koska matkamme oli ”vain” 10 päivää ja siinä ajassa piti vierailla kuudessa kohteessa ilman stressiä, päätimme majoittua Ragusan kaupunkiin ja ottaa junan aamusta Modicaan.
Modica onn tunnettu lähinnä suklaastaan, joka valmistetaan edelleen muinaisella resptillä kylmäsuklaana. Hassua kyllä, reseptin toivat Modicaan espanjalaiset valloittajat, ja vaikka Espanjassa ei suklaata enää tähän malliin valmisteta, Modica on säilyttänyt perinteen. (lisää infoa täältä )
Vaikeuksien kautta voittoon
Asuimme Ragusa Iblassa, joka on Ragusan kaupungin historiallinen keskusta. Ragusa Ibla on maaginen, täynnä portaita ja sokkeloita ja kujia, joka tietenkin on ihanaa. Kukapa ei rakastaisi eksyä pienille kujille, silti aina löytääkseen perille.
Paitsi silloin kun on bussilakko ja pitäisi ehtiä junaan joka luonnollisesti lähtee kaupungin modernimmalta puolelta.
Seurasi ehkä kyyneleitä(lähinnä minulta) ja ehkä hienoista reissuväsymystä.
Kuin ihmeen kaupalla mies keksi Googletella yksityistakseja ja pim-pam-pum, nuori arkkitehtiopiskelija, joka heitti keikkaa shuttleserviisinä barokkokaupunkien välillä kiidätti meitä kohti Modicaa.
Seurasi ehkä hieman lisää onnenkyyneleitä (jälleen lähinnä minulta), sekä ihastelua siitä, kuinka nohevan miehen olenkaan itselleni saanut.
Palattuamme Ragusaan ihailimme auringonlaskua terassilla ja valikoimme illallispaikkaa. Jalat väsyneinä portaista, aurinkorasvat pois pestyinä, suihkunraikkaina. Ei ole parempaa hetkeä sille vähän liian viileälle valkoviinille ja Birra Morettille.
Illallispaikka valikoitui Quattro Gatti, hyvien arvosteluiden ja nimen perusteella. Virheistä oppineina tilasimme vain yhden antipaston ja kaksi pääruokaa. Kokemuksen kautta opimme, että kaksi antipastoa ja yksi pääruoka on liian vähän ja kaksi antipastoa ja kaksi pääruokaa taas liikaa. Jälkiruokana oli tiramisua sopivasti Modican suklaalla.
Takaisin päin kävellessämme päätimme mennä vielä pieneen viinibaariin, josta olimme aiemminkin saaneet hyvää viiniä ja paikallisten pienpanimoiden olutta. Yhdistelmä, joka oli yllättävän vaikeaa löytää. Joko tarjolla oli hyviä viinejä ja Birra Morettia tai artesaanioluita ja normiviiniä.
Oli keskiviikko, joten kadut olivat rauhalliset, baarissa oli meidän lisäksi viereisen, juuri sulkeneen ravintolan henkilökunta työpäivän jälkeisillä. Ilta oli jo hieman viileä, ei kuitenkaan kylmä. Tarpeeksi viileää villatakille, mutta tarpeeksi lämmintä että viinilasi hikoili.
Olen jälkeenpäin yrittänyt miettiä, vaikuttiko mies hermostuneelta tai oudolta. Jännittyneeltä ehkä, sellaisella tavalla, kun odottaa jotain hyvää tapahtuvaksi.
”Mun on pitänyt koko matkan ajan kysyä. Menisitkö sä naimisiin mun kanssa? ”
Kihlasormuksen virkaa toimitti servetti ja viinibaarista haettiin kuplivaa. Kuljin koko matkan takaisin servettisormus sormessani. Säästin sen ja nyt se nököttää kotona muistona Montalbano-matkasta, josta tulikin kihlajaismatka.