Älä neuvo minua

Juliaihminen kertoi päivänä eräänä instastoryssaan nukkuneensa huonosti. Heti perään hän tähdensi, ettei tahdo minkäänmoisia nukahtamisvinkkejä. Ymmärrän täysin, miksi Julia päätti torpata vinkkivitoset alkuunsa.

Minulla todettiin astma ja liuta allergioita 22 vuotta sitten. Olen vuosien saatossa oppinut säätelemään lääkitystäni oireiden mukaan. Astman, kuten monien muidenkin kroonisten sairauksien lääkinnässä pyritään löytämään pienin mahdollinen lääkeannos, josta kuitenkin on hyötyä. Olen viimeisen parinkymmenen vuoden aikana myös oppinut, ettei oireista parane puhua muille kuin lääkäreille tai toisille astmaatikoille, ellei ole valmis kuuntelemaan täysin absurdeja ohjeita ja neuvoja.

Sen kerran, kun erehdyn päivittelemään hankalaa oloani ääneen, alkaa neuvoja sataa:

“Oletko kokeillut siedätyshoitoa?” Astmaa ei hoideta siedätyshoidolla. Joitain allergioita sillä hoidetaan, mutta se on helvetin kallista ja minun tapauksessani todennäköisesti hyödytöntä.

"Mäkin oon allerginen koirille. Mutta mulla on x-rotuinen koira. Kyl säkin voisit koiran ottaa!" Jokainen "allerginen" lemmikinomistaja on varma siitä, että juuri hänen rotunsa ei aiheuta allergiaa. Hohhoijaa.

“No mutta kortisonihan on hirveä myrkky! Miksi käytät sitä?” Kiitos kysymästä, hengitän kortisonia päivittäin, jotta kykenen liikkumaan ja elämään tavallista elämää. Toisen myrkky on toisen elämän eliksiiri, vai miten se meni?

“Mä kyl luin että gluteeniton/sokeriton/joku -iton ruokavalio on paljon tehokkaampi kuin lääkitys.” Hei kiitti vinkistä! Heitän oitis kortisonit ja vehnälimput jorpakkoon! Onko olemassa vaivaa, mitä ei ruokavaliolla parannettaisi?

“Hei kuule! Mä just luin YLE:n sivuilta ja Maria Nordinin blogista, että allergioista voi parantua aivotreenin avulla! Sä vaan niinku ohjelmoit limbisen järjestelmäs uudelleen!” Tällaisen hevonpaskan kuuleminen ja siihen asiallisesti vastaaminen vaatii minulta jo aikamoisia ponnistuksia. Asia on nimittäin niin, että jos allergia paranee "aivotreenillä", vika lienee alun perinkin korvien välissä.

Miksi hyvää tarkoittavat neuvot sitten kyrsivät niin paljon? Koska ne ovat terveysselittämistä: Kun henkilö a selittää henkilölle b, kuinka henkilön b sairautta tulisi hoitaa. Henkilön a omaamatta minkäänlaista terveydenhuollon koulutusta tai pätevyyttä.

Vanhassa sananparressa piilee totuus: älä opeta äitiäs nussimaan.

Onko sinulla jokin ongelma tai sairaus mitä kanssaihmiset koittavat hanakasti parantaa?

<3: Mertta

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Se on ihme että suomalaiset on niin masentunutta kansaa, kun joka toisella vastaantulijalla on siihen parannuskeino tiedossa. Muuten hyvä, mutta alakuloisuus ja oikea masennus on kaksi eri asiaa, toisen voi mielikuvaharjoitella pois, toiseen tarvii ammattiapua. Mulle on suositeltu vuosien varrella ihan kaikkea, mut totuus on se, että elämäntavat on kunnossa, vika on aivoissa.

henriiikka
VEKURI

Limbisen järjestelmän uudelleenohjelmointi, ai hyvänen aika millaisessa maailmassa me eletään :D

Nypä
Karvasta ja makeaa

Minulla on kaksi erityislasta. Saan kuulla absurdeja neuvoja jatkuvasti :-D

Tunnen astmaatikkoja, ihan lähisuvusta ja heidän saamansa neuvot voisi useinkin ajatella lähinnä vitsiksi, niin hassuja ne ovat ;-)

Mayaaa (Ei varmistettu)

Joo! Mun adhd:ta ei ole edes olemassa. Meditaatio auttaa kaikkeen! Kunhan vaan keskityt! Lisäksi sokeriton ja vehnätön. Ja niin edelleen.

Pieni Merenneito

Tsemppaat vaan ja otat ittees niskasta kiinni. Alota vaikka joku kiva harrastus!

 

Masennus.

Ellss (Ei varmistettu)

”Migreeni paranee gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla, samoin masennus, unettomuus ja atopia” -harmi vaan lukuisten neuvojien kannalta, että olen noudattanut kyseistä ruokavaliota kohta 8 vuotta ja ainoa mikä on parantunut on ruoansulatus

Nannistelija (Ei varmistettu)

Tuttu tilanne. Crohnin tauti ja reuma parantuu ton-ton -ruokavaliolla ja migreeniin riittää kun ajattelee positiivisesti.

Vihainen d1 (Ei varmistettu)

Hyi joo noi hömppädieettien tuputkset ärsyttää.

Mulla on tyypin 1 diabetes. Vaikka lapsena sairastunut, niin se on mun "oma vika" ja pitäisi kuulemma syödä vähähiilihydraattisesti / ketogeenista dieettiä noudattaen, niin voisi jättää insuliinit pois :D Toisin sama ihminen saattaa ihmetellä ja laukoa klassisen "mutta ethän sä ole lihava" - mukamas kohteliaisuutena.

Lisäksi vituttaa ihmiset, jotka sanoo "diabeetus", kun näkevät herkkuja.

Vierailija (Ei varmistettu)

Sairastuin voimakkaaseen uupumukseen kaksi vuotta sitten. Kroppani ja mieleni olivat aivan loppu ja hermostoni ei saanut hetken rauhaa. Tiesin, että olin todellakin levon tarpeessa.

Sukulaiset sen sijaan olivat sitä mieltä, että kunhan vedän tarpeeksi erillaisia (koukuttavia) lääkkeitä, niin pystyn suoriutumaan kaikesta. Minun olisi myös pitänyt liikkua enemmän ja aktiivisesti, kun oikeasti kroppani oli niin loppu, että sain jatkuvasti rytmihäiriöitä ja hengitykseni oli kovan stressin takia pinnallista.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin voin todeta, että ainoa pelastukseni on ollut lepo ja terapia.

Allergikko (Ei varmistettu)

Musta oli vähän asiatonta, että tuossa koirakohdassa käytit lainausmerkkejä puhuessasi muista allergikoista.

Minä olen esimerkki allergikoista, joka on kuitenkin kyennyt ottamaan koiran, vaikka mulla on ihan Helsingin allergiasairaalalla prick-testattu ja diagnosoitu allergiat. Olen kuitenkin löytänyt sellaisen koiran, joka ei aiheuta _minulle_ oireita.

Itse en tosin menisi tuputtamaan sitä ratkaisua muille, koska tiedän, että allergiat ovat hyvin yksilöllisiä, joku asia aiheuttaa toiselle reaktion ja toiselle ei. Monesti myös omalle lemmikille on allergioista huolimatta mahdollista siedättyä.

Itse olen kokenut tilanteita, joissa oon joutunut pahoittelemaan kun oon joutunut kyläilyreissulla lähtemään ulos koska en voi olla talossa lemmikkien takia kun oon saanut antihistamiinitableteista huolimatta pahan hengenahdistuksen. Siitä oon saanut kommentteja että no liioitteletko vähän, ei sulla nyt voi olla niin paha allergia kun sullahan on itelläkin koira kotona. Tuntuu tosi ikävältä tulla leimatuksi joksikin valeallergikoksi, vaikka ne oireet on ihan oikeita ja vakavia vaikka ne onkin tosi tilannekohtaisia.

randolfinhipat

Kiitos kommentistasi. Tämä postaus käsittelee terveysselittämistä ilmiönä, ei yksilötasolla. Tyyliltään teksti on provosoiva satiiri. Taustatietona kerrottakoon, että myös omien oireideni voimakkuus vaihtelee joidenkin rotujen välillä. :) Juurikin tuo mitä mainitsit, eli oman kokemuksen tuputtaminen oikeana ratkaisuna, on ongelmallista. /Mertta

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Olen tullut siihen tulokseen, että neuvoja kuuluu antaa vain ja ainoastaan silloin, kun niitä ERIKSEEN PYYDETÄÄN. 

Muuten asia on yleensä niin, että jos ihmisellä on ollut tietty ongelma pitkään (unettomuus, allergia jne), niin luultavasti vain lääkäri osaisi sanoa jotain, mitä tämä ihminen ei ole vielä tajunnut kokeilla.

Tästä tuli mieleen vielä yksi toinen asia, nimittäin sellainen ihminen pakottaminen tietynlaiseen muottiin. (Anteeksi omituinen aasinsilta.) Mieheni ei pidä metallin tunnusta ihoa vasten. Tästä syystä emme hankkineet hänelle ollenkaan vihkisormusta, tiesimme nimittäin, ettei hän koskaan sitä käyttäisi, joten olisi idioottimaista tuhlata rahaa ja luonnon resursseja sellaiseen esineeseen. POIKKEUKSETTA kun olen maininnut asiasta ihmisille, JOKAINEN on ehdottanut, että mieheni voisi tatuoida vihkisormuksen nimettömäänsä. Koska ihminen ei ilmeisesti voi olla naimisissa, mikäli hänellä ei ole sormusta. 

randolfinhipat

Siis ihan päivänselvä asia: sinä olet naimisissa, mutta ukko ei. Lulz! :D /Mertta

Vierailija (Ei varmistettu)

Minulla on ystäväpiirissäni ainakin kaksi sellaista raskaampaa "tapausta", joita voisi kutsua luulosairaiksi. Tarkoitan siis tyyppejä, jotka käyvät jokaiseen pikku kolotukseen lääkäriltä jonkin diagnoosin. Toinen on saanut lääkärin kirjoittamaan itselleen reumadiagnoosin, vaikkei verikokeista mitään löydetykään, ja nyt vuosia myöhemmin syytti samaa lääkäriä hoitovirheestä (?!) Kun sairastuin vaikeaan masennukseen, oli siitä kertoessani ystäväni vastaus "No mutta arvaa kun MULLA ON tää kaksisuuntainen mielialahäiriö...", eikä minun sairaudestani puhuttu enää ikinä. Koen, että tällaisen ihmisen kohdalla on melkein pakko yrittää lyödä vähän jarruja pohjaan, kun joku uusi muka-sairaus otetaan esille. Vaikka minulla ei terveydenhoitoalan koulutusta olekaan.

Kommentoi