Juliaihmisen epähaaste: kolme paskaa

Innostuimme siinä määrin Juliaihmisen kolmen paskan asian epähaasteesta, että kannamme myös kortemme kekoon hieman lyhennettynä versiona. Suurimman osan ajasta me ollaan toki helvetin hauskoja ja fiksuja muijia (kuten aina toisillemme muistetaan kertoa ja kehua Vitun Hyviä Ideoita, joita saadaan, mm. kutsua Juti key note speakeriksi meidän kesäpäiville), mutta välillä ollaan kyllä ihan kusipäitä. Niin kuin kaikki.

Kolme paskaa asiaa päivissäni

Laura: surulliset ruokailutottumukseni, ankea työergonomia ja lukuvalon puute

Olen syönyt useamman päivän lounaaksi puuroa ja tavallisesti täytän vatsani leivällä ja jogurtilla, koska en jaksa laittaa ruokaa. Ja sitten kun kerran ryhdyn, niin voi jumaliste, miten onnistunkin kerta toisensa jälkeen tekemään ruokaa, joka ei maistu miltään. Lisäksi minulle on aina hirveä taistelu lähteä työhuoneelle (jonne kävelymatka kestää alle 10 minuuttia), joten liian usein teen töitä epämääräisessä mytyssä sängyllä tai sohvalla (kuten nyt) ja sitten valittelen kipeytyviä ruumiinosiani. Näiden lisäksi vituttaa se, etten pääasiallisesti tomerana ihmisenä ole vieläkään saanut lukulamppua kiinni seinään, vaan joudun iltaisin aina kaivautumaan peiton alta sammuttamaan valot lukurupeaman jälkeen.

Mertta: myöhästymiskammo, tanssituntien ajankohta ja ruoanlaittoinho

Vihaan myöhästymistä, ja sen takia olen aina vähintään 10 minuuttia ennen sovittua aikaa paikalla. Jos olen sopinut jollekin päivälle vaikkapa neljä tapaamista, käytän vähintään 40 minuuttia odotteluun. Tosi fiksua. Odottelu on teemana myös päivieni toisessa vitukkeessa*: Ilmoittauduin lempparitanssiopejeni tunneille siitä huolimatta, että ne pidetään arki-iltaisin, juuri niin myöhään, etten ehdi käydä välissä kotona, mutten myöskään jaksa roikkua koko väliaikaa toimistolla. Liikunnan hyvinvointia lisäävä vaikutus jää aika vähäiseksi, kun tuntien ajankohta kyrsii joka ainoa viikko. Kolmas murheenkryyni liittyy minullakin itseni ravitsemiseen: osaan laittaa ruokaa, mutta inhoan ruoanlaittoa. Unelmaelämässäni en laittaisi koskaan ruokaa. Tämä ei ole mahdollista, koska olen niin pihi, etten millään voisi laitattaa kaikkea ruokaani muilla. Siispä kokkaan ja kitisen.

Kekkonen ja Mertta

Kolme paskaa asiaa minussa

Laura: epäonnistumisen pelko, marttyyriksi heittäytyminen ja perimmäinen laiskuus

Paskinta minussa on se, että edelleen pelkään epäonnistumista niin paljon, että kaiken uuden kokeileminen on mulle todella haastavaa, vaikka olenkin tehnyt asian kanssa aika paljon töitä viime aikoina. Mua jännittää mm. mennä uuteen uimahalliin yksin, koska pelkään eksyväni pukkariin ja mokaavani (???). Tapanani on myös toisinaan heittäytyä ihan kammottavaksi marttyyriksi ja valittaa, että kylläminäjouduntäälläkaikenhoitamaan ja kukaanmuueikoskaanteemitään! Usein näin käy esimerkiksi jos pyydän jotain toista tekemään jonkun homman, mutta en jaksa odottaa, että toinen ryhtyy siihen, vaan teenkin sen itse. Ihan täyttä paskaa siis. Voisin opetella hyväksymään sen, että ihmisillä on erilaiset rytmit ja on turha ottaa kierroksia siitä, että kaikki eivät vastaa sähköposteihin heti niiden saavuttua. Tehokkuuden illuusio elämässäni onkin suurimman paskimman piirteeni mahdollistaja: kun tunnen olevani “tehokas” esimerkiksi viisi tuntia päivässä, voin loppuajan olla aivan aivot narikassa suklaakoomassa sohvalla. Laiskottelu sinänsä on hyvästä, mutta kun se taipuu sellaiseksi, että tuppaa passuuttamaan ja komentelemaan muita omasta laiskanlinnastaan, niin sitten ollaan menty liian pitkälle. Pyytää voi, mutta komentelu ei ole cool!

Mertta: tätäkö tää nyt on? -neuroosi, ajoittainen ihmisviha, suorasukaisuus

Ajaudun säännöllisin väliajoin miettimään: tätäkö tää nyt on? Koko mun loppuelämä? Useimmiten tämä ajatus iskee loman jälkeen töihin palatessa, mutta kela häviää yhtä nopeasti kuin se ilmestyykin. Valitettavasti en vieläkään luota sen häviämiseen, vaan mietin sitä yhä uudestaan ja uudestaan. Siitä onkin lyhyt matka ihmisvihaan. Esimerkiksi hopeavesi, perhevapaauudistuksen kaatuminen ja Maria Nordin aiheuttavat mulle ajoittainen hirvittävää ihmisvihaa ja epätoivoa. Kun IV iskee, lähettelen Lauralle kuvakaappauksia ja linkkejä kuvottaviin ‘affirmoin itselleni uuden auton’ ja ‘astmani parani ajatuksen voimalla’ -sisältöihin, ja Laura kehottaa selaamaan Kuvaton.comia tai lukemaan hieman Antti Holman runoutta. Kuten ehkä tästäkin tekstistä voi päätellä, sanon asiat suoraan, välillä hieman liian suoraan. Lähipiirini mukaan voisin joskus koittaa muotoilla asiani rakentavammin. Tästä ristiriidasta lisää omassa postauksessaan.

Laura ja Vesa Keskinen silmäleikkauksen jälkeen

Kaksi tai kolme paskaa asiaa elämässäni

Laura: itseni vertailu muihin ihmisiin, asunnon surkea äänieristys ja se, että valitsen aina viinilasillisen urheilun sijasta

On täyttä paskaa vertailla itseään ja omaa elämäntilannettaan muihin ja kokea huonommuutta siitä, että muut ovat tehneet erilaisia valintoja kuin itse. Ihan turhaa paskaa! Samoin kuin se, että lauantaiaamuna herää seitsemältä siihen, että naapuri katsoo Iivon kultahiihtoa telkkarista ja kuulet selostajan joka sanan seinän läpi. Muihin vertailuun liittyen koen olevani aika paska ihminen, sillä jos olen suunnitellut esimerkiksi joogaan tai uimahalliin menoa ja joku ehdottaa, että mentäiskö kuitenkin yksille, olen jo ennen lauseen päättymistä heittänyt jumppakassin kaapin perälle ja huitaissut huulipunaa naamaan. Haluaisin olla ihminen, joka pitää parempaa huolta kunnostaan (kts. saatanallisen huono työergonomia), mutta taidan olla siihen liian laiska. Riesling kiinnostaa enemmän kuin salilla repiminen.

Mertta: työmatkametroilu ja se, että valitsen turhan usein urheilun viinilasillisen sijasta

Mursin lokakuussa olkapääni, ja samalla jouduin luopumaan työmatkapyöräilystä sairausloman ajaksi. Loma on jo lusittu, mutten ole saanut vieläkään aikaiseksi jatkaa työmatkapyöräilyä. Liikkumattomuus kiristää mua henkisesti ja fyysisesti, muttei näköjään tarpeeksi, jotta tarttuisin pyörää sarvista. Pyhä lupaus: pyöräilykauteni starttaa 1.4.2018.

Jos Laura lähtee liian usein häntä suorana viinille, niin minä jään liian usein kotiin nukkumaan, koska seuraavana päivänä olis kiva mennä juoksemaan/avantoon/hiihtämään/plaaplaaplaa. Nyt kun jalka vielä nousee, sitä voisi nostella useammin tanssilattialla, eikä luonnonhelmassa. Kreisibailaus hellii nimittäin sielua siinä missä urheilukin.

Paskaa lauantaita jokaiselle!

<3: Mertta & Laura

*vituke = Satu Rämön blogista bongattu nerokas termi. Tarkoittaa vittumaista asiaa, estettä, murheenkryyniä.

Kuva: kuvia, joissa näytetään ihan paskoilta