Miten kohdata ihminen, jonka läheinen on kuollut

Isäni kuoli kolme ja puoli vuotta sitten. Kirjoitin hänen kuolemastaan täällä.

Luin viikonloppuna Katriina Huttusen Surun Istukka -kirjan. Se kertoo kuolemasta, surusta ja elämästä.

Kuolemaa ei halua ajatella, ennen kuin on pakko. Jos et ole joutunut vielä kohtaamaan kuolemaa, tässä ohjeet, miten kohdata ihminen, jonka läheinen on kuollut.

1. Ota osaa. Mene käymään, soita, lähetä kukkia tai lähetä viesti. Katso silmiin. Uskalla kohdata surun murtama ihminen. Kaksi sanaa, otan osaa, riittävät. Vaikka sanat tuntuisivat sinun suussasi vierailta, ne merkitsevät surevalle paljon. Sinun empaattinen eleesi voi keventää surevan taakkaa edes hieman.

2. Uskalla kohdata. Moni kehottaa surevaa pyytämään rohkeasti apua ja soittamaan mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Kehotus on kaunis ele, mutta harvan voimat riittävät aloitteen tekoon. Soita, pyydä ihmistä kahville tai kutsu itse itsesi kylään. Moni sureva tuntee myös turhaan itsensä taakaksi, eikä kehtaa soittaa, vaikka toinen olisi kehottanut. Kuolema on käsittämätön asia, eikä siitä puhumiseen läheskään aina löydy oikeita sanoja. Puhumista ei silti kannata pelätä. Pelkkä läsnäolo riittää.

3. Kuuntele, kuuntele ja myötäile. Surua ei voi suunnitella eikä sitä ei voi aikatauluttaa. Suru aaltoilee ja raatelee, välillä tyyntyy, kunnes taas hukuttaa niin, ettei saa henkeä. Kuuntele mitä sureva sanoo, vaikka sanat olisivat sekavaa puuroa, niiskutusta tai raivoa tai jos niitä ei tule ollenkaan. Katso silmiin ja ojenna nenäliina. Kuolemaa ei voi ratkaista, mutta suru kannattaa surra pois. Sinun olosi saattaa olla epämukava, surevan olotila on helvetti.

4. Sureminen kestää niin kauan kuin se kestää. Kun isäni kuoli, osa tuttavistani luuli, että kun on kerran esittänyt osanoton ja sietänyt kiusallisen keskustelun, asia on loppuunkäsitelty. Ei se ole, ei ainakaan menetyksen kokeneen osalta. Kysy siis yhä uudestaan, mitä surevalle ystävälle ihan oikeasti kuuluu. Eri toten juhlapyhien tai merkkipäivien lähestyessä.

5. Kuolema on osa elämää. Läheisen menettämistä ei voi verrata mihinkään. Älä siis vertaa. Kuolema on hirveintä, mitä voi tapahtua. Ja sen hirveyden kanssa on pakko elää.

+ Jos kohtaat ammatissasi ihmisen, joka kertoo menettäneensä läheisen, ole empaattinen ja tee paljon extraa. Vaikka miettisit, miksei tuo voi vain googlata asiaa x, tee palvelus ja googlaa asia hänen puolestaan. Älä ole “vain töissä täällä”, vaan ole ystävä tuntemattomalle.

Jos epäilet, että ystäväsi tarvitsee ammattiapua, älä epäröi auttaa häntä avun piiriin.

<3: Mertta

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *