Olen nyt ollut vuoden ja yhden kuukauden yrittäjänä elikkäs oman elämäni valtiaana. Koska viime vuoden puolella samastuin superpaljon Emmi Nuorgamin ajatuksiin yrittäjyydestä, ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa itselleni ja teille siitä, mitkä asiat ovat olleen parasta ja mitkä ei niin parasta.

Parasta: jos meikkaa työhuoneelle kerran kvartaalissa, voi ilman huonoa omaatuntoa ottaa selfieitä 45 minuuttia.

Aiemmin elämässäni minulla on ollut tapana kyseenalaistaa oma osaamiseni, mutta koska yrittäjänä olen hyvin konkreettisesti vastuussa omasta leivästäni, on minun pakko uskoa ammattitaitooni. Jos en itse usko, että osaan tehdä työni hyvin, ei kyllä usko kukaan muukaan. Yrittäjänä olen enemmän kuin koskaan miettinyt niitä asioita, joissa olen hyvä ja niitä asioita, joita haluaisin oppia, mutta en vielä osaa. Yrittäjyys on lisännyt itsetuntemustani huimasti ja oikeastaan vasta viimeisen puolentoista vuoden aikana olen alkanut miettiä, mitä todella haluankaan tehdä. Se prosessi on vielä pahasti kesken, mutta niin kai kaikilla, aina. Eihän tässä kukaan ikinä ole valmis.

Minulle parasta yrittäjyydessä on ollut tunne, että hallitsen omaa elämääni. Että minä pystyn oikeasti päättämään aikatauluistani ja siitä, mihin aikani käytän. Vaikka välillä tulee haalittua kalenteri hieman liian täyteen, lähtökohtaisesti kuitenkin tunnen omat rajani aika hyvin ja tiedän, jos pusken hetken kovempaa, tarvitsen sen jälkeen palautumisaikaa. Olen onnistunut hyvin oman ajankäytön hallinnassa: lähtökohtaisesti en tee töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Itse asiassa yrittäjänä teen tuntimääräisesti paljon vähemmän töitä kuin palkansaajana, vaikka taloudellisesti toimeentuloni onkin noin samalla tasolla.

Kun aloitin yrittäjänä, minulla ei ollut juurikaan säästöjä, joten alkuvuodesta tein töitä aika hiki hatussa. Tässä vaiheessa tilillä on jo sellainen bufferi, että ihan heti esimerkiksi sairastuminen tai muu työnteon hetkellisesti katkaiseva asia ei olisi katastrofi, mutta toki se mietityttää. Tiedän, että olen poikkeuksellisen onnekas siinä, että minulla on tukiverkosto, josta varmasti saisin apua, vaikka kusisinkin työni ja/tai talousasiani aivan totaalisesti. En todennäköisesti olisi uskaltanut ryhtyä yrittäjäksi, jos en tietäisi, että lähipiiriini ojentaa auttavan kätensä tarvittaessa.

Parasta: työhuone, jossa käyminenkin saa aikaan illuusion siitä, että olen ollut tuottava yhteiskunnan osanen.

Lomaa en viime kesänä uskaltanut pitää yhtäjaksoisesti reilua viikkoa pidempää, mutta tämän asian suhteen lupaan petrata ensi kesänä: aion pitää kunnon kesäloman. Tosin yrittäjyydessä hyvä puoli on myös se, että kun tuntee olevansa kontrollissa omassa arjessaan, ei työelämä ole pelkkää päivien laskemista seuraavaan lomaan. Toki työ vituttaa välillä yhtä lailla kuin toisen palkkalistoillakin ollessa, mutta ainakin sitä elää sellaisessa illuusiossa, että voi itse vaikuttaa arkeensa. Olen matkustellut tämän vuoden aikana enemmän kuin ikinä, sillä pitkien viikonloppujen pitäminen on helppoa ja reissuun voi lähteä off-season-aikoihin, jolloin kaikki on huomattavasti halvempaa kuin sesonkina.

Yhteenvetona: minulle yrittäjyys sopii, se on tehnyt minut onnellisemmaksi ja kivemmaksi ihmiseksi, mutta tiedostan myös, että tämä ei toki ole kaikkien yrittäjien tilanne. Parhaat tekoni yrittäjänä on ollut kirjanpitäjän käyttäminen ja työhuoneen vuokraaminen. Kun tekee yhdeksän kuukautta töitä omassa sängyssä, alkaa muiden ihmisten naamat kiinnostaa aika paljon.

<3: Laura