Tee edes särö

Meidän oli Lauran kanssa tarkoitus kirjoittaa ‘Naisasialiitto Unionin hehkutus’ -työnimellä kulkenut postaus jo männä perjantaina, mutta kyseisen porukan 125-vuotisjuhlat veivät mennessään! Kuultiin MsAfropolitan -bloggaaja Minna Salamia, kansalaisaktivisti Maryan Abdulkarimia, huudettiin koko sali yhteen ääneen VOI VITTU ja liikututtiin kyyneliin Irja Askolan viisaista sanoista. Suomen ensimmäinen naispiispa toi mieleeni pienen feministisen tarinan 80-luvun lopusta.

Vuonna 1988 minä synnyin ja Suomessa vihittiin virkaan ensimmäiset naispapit. Naispappeudesta oltiin väännetty pitkään ja hartaasti, minä taasen päätin tulla tähän maailmaan ehkä hieman vahingossa. Kolmisenkymmentä vuotta sitten nimiäiset eivät olleet suuressa huudossa: “Lapsipolohan joutuu mierontielle ja helvetin liekit nuolevat kehtoa, jos sitä ei kasteta!” Kirkosta eronneet vanhempani pohtivat ratkaisua. Lopulta isäni liittyi takaisin kirkkoon – ja äitini ryhtyi etsimään naispappia toimittamaan kasteen. Heidän ehtonsa minun kastamiselleni oli, että sen suorittaa naispappi. Suomen ensimmäiset naispapit oli vihitty virkaan vasta saman vuoden maaliskuussa. Lopulta pappi löytyi ja minä sain nimeni, tosin vasta talven vaihtuessa kevääksi 1989.

Vanhempaini tekivät ratkaisunsa siinä ajassa ja tiedossa mitä heillä oli, ja myöntyivät kasteeseen, mutta asettivat ehdon. Se, että he vaativat saada nimenomaan naispapin, ei välttämättä murtanut lasikattoa tai ylittänyt uutiskynnystä, mutta se teki pienenpienen ja tärkeän särön. Kun säröjä on tarpeeksi, rakenteet murtuvat.

Feminismi on ihmisten välistä tasa-arvoa. Sitä, että jokainen saa olla oma itsensä sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ihonväriin tai muuhun epäolennaiseen katsomatta. Seminaarissa puhunut Salami iloitsi siitä, että feminismi on pienten säröjen myötä murtanut vihdoinkin tiensä mainstreamiin. Se on valtavan ihana asia ja se on vasta alkua.

Kiitos Naisasialiitto Unioni 125 vuoden aikana tasa-arvon eteen tehdystä työstä!

<3: Mertta & Laura

P.S. Mertan äidin mietteitä pääsee lukemaan täältä. Mamma on tulossa vieraskynäilijäksi Randolfin hippoihin marraskuussa!

Puheenaiheet Ajattelin tänään Syvällistä Uutiset ja yhteiskunta

Musavinkki: M

Ihanaihanaihana M eli laulaja ja näyttelijä Minja Koski on mun ehdotonta lempimusiikkia tällä hetkellä. Tutustuin tähän(kin) lemppariradio-ohjelmani Kissankehdon kautta viime keväänä, kun M:n ensimmäinen sinkku julkaistiin. Siispä mitä suurin kiitos Susanna Vainiolalle, että M:n maaginen musiikki tuli elämääni.

M:n esikoisalbumi Tehtaantyttö julkaistiin 22.9., ja levyllä on täysin omalaatuinen ja mystinen tunnelma. Mulle tulee mieleen M:n musiikista liehuvat mekonhelmat, pimeä ilta järvellä, tumma huulipuna, Finlayson (ehkä juuri Tehtaantyttö-biisin takia), punatiilitalot ja puutaloyksiöt, joissa asuu neljä pellavatehtaan tyttöä ja Hämeenpuiston lehmukset ja vakosamettihousut ja sellainen ilmassa leijuva tulevaisuuden tuoksu, jota tavataan yliopistokaupungeissa aina syyskuun alussa.

M:n musiikki on todella elokuvallista ja tarinallista, minun mieleni kehrää oman tarinansa jokaisen laulun ympärille. Sanoitukset ovat kertomuksia olematta alleviivaavia ja musiikki kulkee omia polkujaan maalaten lavasteet ja järjestäen pienimmätkin yksityiskohdat juuri oikeille paikoilleen.

Solina Recordsin sivuilla M:n musiikillisiksi vertauskohdiksi mainitaan Susanne Sundfør, Portishead, Katri Helena ja Leevi and the Leavings. Aika osuvat vertaukset tai inspiraation lähteet mielestäni.

M:n levynjulkkareita juhlitaan Elmun baarissa 5.10. Yritän itse päästä paikalle, ehkä nähdään siellä!

<3: Laura

 

Kulttuuri Musiikki Suosittelen