AV, YV, JONO, YK, ETC, AVADA KEDAVRA – eli miten selvitä Facebook-kirppisten maailmassa?

Yleinen luulo on, että Facebook-kirppikset ovat täynnä mystisiä lyhenteitä, vittumaisia ostajia, jotka alkavat tinkiä ostohetkellä paria euroa jo muutenkin halvasti löydöstä ja tyyppejä, jotka varailevat juttuja, mutteivät koskaan vastaa viesteihin. Mulla on kuitenkin oikeastaan vain hyviä kokemuksia Facebook-kirppiksistä, joten ajattelinpa jakaa tässä syksyn ja uudet vaatteet koulua varten jee! -hypetyksen hengessä vinkkini siitä, miten selviää hengissä ja ilman otsalohkossa jomottavaa vitutusta FB-kirppiksillä.

IMG_20170925_142638.jpg

Oma viimeisin löytöni oli Riekerin talvikengät kympillä. 

Vinkit myyjille:

  • Jos kyse on kirppiksestä, pitää hintojen olla kirppistasoa. Vaikka jollain on sinulle tunnearvoa, ei tunnearvo välity ostajalle. Parhaat hinnat Facebook-kirppiksiltä saa tietyille merkeille pyhitetyistä ryhmistä, itse olen myynyt esim. Marimekko-kirppiksellä varsin hyvään hintaan muutamia mekkoja.
  • Ilmoita tiedot mahdollisimman selkeästi. Jos myyt vaatteita, ilmoita koon ja muiden perusjuttujen lisäksi ainakin materiaali ja mahdollisesti myös mitat. Jotkut FB-kirppikset ovat tosi tarkkoja myös siitä, että pitää olla mukana kaikki mahdolliset tiedot, esimerkiksi juuri mitat, joten lue kirppiksen säännöt ennen kuin postaat mitään.
  • Hanki Mobilepay/Pivo/joku muu maksusovellus, mikä. Harvoilla tyypeillä on enää käteistä mukana, joten Mobilepay ja muut vastaavat sovellukset helpottavat elämää aivan mielettömän paljon. Se on myös jees, jos ilmoittaa heti myynti-ilmoituksessa, että maksu onnistuu myös Mobilepaylla.

IMG_20170925_142857.jpg

Aina kun tarvitsen jonkun kodintarvikkeen tai vaikkapa ruoanlaittovälineen, huutelen nykyään ensin kaupunginosani FB-kirppiksellä. Olen hankkinut mm. silitysraudan ja tämän hedelmäsäilytyskorisysteemin FB-kirppikseltä.

Vinkit ostajille:

  • Laita yksityisviesti myyjälle heti, jos olet kiinnostunut jostain jutusta! Älä jää hilloamaan varauksiasi. Jos sinun tarvitsee esim. mitata himassa mahtuuko mahdollisesti ostettava pöytä paikalleen, ilmoita myyjälle, mihin mennessä tsekkaat mitat ja palaat asiaan. On ankeaa, jos joutuu riivaamaan ihmisiä ja kyselemään, että otatko tämän vai et. Samasta syystä ei välttämättä kannata liittyä naapurikylän FB-kirppisryhmään, jos ei oikeasti käy kylällä säännöllisin väliajoin. Muuten tuloksena on monta turhautunutta tyyppiä, kun noutoja tai sovituksia joutuu säätämään viikosta toiseen.
  • Jos tiedät, että olet esimerkiksi seuraavat kolme viikkoa niin kiireinen, että et ehdi hakemaan ostostasi, kannattaa ehkä miettiä, kannattaisiko ostos jättää jollekin muulle. Tai kysy ainakin myyjältä, sopiiko hänelle, että haet ostoksesi vasta parin viikon päästä.
  • Jos huomaat, että ostat usein samalta tyypiltä esim. vaatteita, kannattaa kysyä suoraan myyjältä, että voisitko tulla tsekkaamaan kerralla kaikki, mitä hänellä on myynnissä. Todennäköisesti myyjä voisi olla halukas järkkäämään sulle pienen kotikirppiksen. Ja kysy voitko ottaa kaverin mukaan, jos muuten on liian jänskää mennä yksin.

Ja sitten pro tip kaikille: OLE KIVA. Älä ole mulkero. Sillä pääsee aika pitkälle FB-kirppiksillä ja elämässä yleensäkin.

Teettekö löytöjä FB-kirppiksiltä vai ovatko ne paholaisen luomus?

<3: Laura

Muoti Ostokset

Syksyllä kannattaa metsän lisäksi mennä teatteriin

Niin kauan kuin muistan, olen käynyt teatterissa. 90-luvun alussa Jyväskylän kaupunginteatterissa esitetty Pekka Töpöhäntä oli yksi ensimmäisistä näytelmistä, minkä äitini vei minut katsomaan. Kävimme katsomassa Töpöhännän lopulta neljä kertaa, niin suuren vaikutuksen yleisön joukossa suuri makkara kädessään kävellyt Paksu Trisse minuun teki. Koska äitini oli ja on edelleen teatterin suurkuluttuja, totuin jo pienestä pitäen teatteriin. En muista montaakaan kertaa, että olisin käynyt äitini kanssa leffassa, mutta vähintään kerran kuukaudessa kävimme teatterissa. Musikaali, farssi, draama, Vieremän kesäteatteri tai Helsingin KOM-teatteri. Kaikkea katsottiin ja kaikesta keskusteltiin.

Teatterilla on arvokas, jopa elitistinen maine, mikä on mielestäni täysin typerää. Teatteria ei tarvitse ymmärtää, voidakseen nauttia siitä. Taide, jos mikä, on asia mistä saa tykätä ihan vaan fiiliksen perusteella. Zholdakin Anna Kareninan väliajalla avauduin seuralaiselleni, että minulle tästä tulee mieleen raivotautinen Serranon perhe: kaikki juoksevat eessuntaas ja huutavat taukoamatta. Sen sijaan Katri Helena -musikaalissa liikutuin kyyneliin. Jokaisen näkemäni esityksen ei tarvitse olla Vuosisadan Kulttuuriteko. Katsonhan minä telkkaristakin Terrence Malickin elokuvia sekä Temptation Islandia.

Parhaimmillaan teatteri imaisee mukaansa, myllää ajatukset ja oman olemisen ainakin hetkeksi ihan uuteen järjestykseen. Esityksen jälkeen palaset loksahtelevat takaisin paikoilleen – tai jäävät iäksi vinksalleen.

Käyn tätä nykyä useahkosti teatterissa. Välillä voi kulua parikin kuukautta ilman ainoatakaan esitystä, ja toisinaan joka viikko on jotakin. Syksy on vuodenajoista teatteripitoisin. Syksykeli ei ole se, mikä minut ajaa teatteriin, sillä metsä on mielestäni kauneimmillaan sateesta kastuneena. Mutta kesän ilakoinnin jälkeen mielen valtaa jonkinlainen eskapismintarve ja siihen tarpeeseen teatteri on oiva apu.

Tänä syksynä sykähdyttäviä esityksiä ovat olleen muun muassa Erottaja 1917-18 sekä Kikka Fan Club. Seuraavana kiikarissa on Lahden reissu lempparikirjailijani John Irvingin maailmaan sekä marraskuun valopilkku, Baltic Circle -teatterifestari.

Käytkö teatterissa vai vältteletkö viimeiseen asti? Mikä esitys on muljauttanut maailmaasi viimeksi?

<3: Mertta

Kulttuuri Suosittelen