Lily

Randolfin hipat

Randolfin hipat
randolfinhipat

Jos nainen ei olekaan kukka

36541165260_85827e5da9_k.jpgKuva: Kikka Fan Club, 2017, Marko Mäkinen

Randolfin hipat kävi katsomassa Kikka Fan Clubin Teatteri Jurkassa. Puhkuimme vihaa sekä voitonriemua esityksen jälkeen. Kikka Fan Club on Laura Gustafssonin käsikirjoittama kunnianosoitus oman tiensä kulkijalle, kapinalliselle kujeilijalle, oman aikansa radikaalille Kikalle.

Kikka lauloi seksistä, ja laulujen minä oli aktiivinen toimija, ei passiivinen pantava. Valitettavasti 80- ja 90-lukujen taitteessa aika ei ollut kypsä omilla ehdoillaan esiintyvälle, näyttävälle naiselle, vaan hänet kuitattiin hepsankeikaksi vakavasti otettavien taiteilijoiden joukossa. Kikka Fan Clubin punainen lanka on aito, vuodelta 1990 peräisin oleva nauhoite YLEn Sabatti-ohjelmasta, jonka vieraina ovat Kikka, Irwin Goodman ja Pasi Kaunisto. Ohjelmassa haastattelijat vähättelevät Kikkaa ja ylistävät muita vieraita. Kikan puheenvuorot keskeytetään, häntä osoitellaan ja hänestä puhutaan kolmannessa persoonassa, kuin hän ei olisi edes paikalla. Kikan ulkonäköä ruoditaan ja pohditaan mitä käy hänen uralleen, kun hän vanhenee. Kikan vieressä puliukonnäköinen Irwin vetää ketjussa röökiä, häntä ylistetään. Rakeisesta kuvaputkitelkkarista näkyvä Sabatti on karua katseltavaa. Ylemmyydentunnosta pinkeät äijät väheksyvät, suorastaan halveksuvat 25-vuotiasta Kikkaa. Oliko asenneilmapiiri todella noin ankea vain kolmisenkymmentä vuotta sitten?

Kikka Fan Club suorastaan pakottaa etsimään kyseisen Sabatin YouTubesta. Ohjelma alkaa Irwinin Poing poing poing -kappaleen musiikkivideolla. Biisi kertoo rakastumisesta. Sabatti kääntyy omaksi irvikuvakseen, kun musiikkivideota seuraa puolituntinen Irwinin ylistys ja Kikan väheksyntä, hänen muun muassa juurikin rakastumisesta kertovien kappaleidensa vuoksi.

Vaikkei Kikka herättäisi suuria tunteita, tämä esitys herättää. Se herättää huomaamaan, kuinka paljon tasa-arvo on edistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Se herättää myös miettimään, kuka tai ketkä ovat tämän päivän Kikkoja? Keitä ylenkatsomme ja miksi? On tärkeää tunnistaa oma ylemmyydentuntonsa, koska vain siten siitä voi päästä eroon.

Kikka Fan Club Teatteri Jurkassa 25.1.2018 saakka. Suuri osa näytöksistä on loppuunmyytyjä, joten kannattaa olla nopea, jos tämän mielii nähdä!

<3: Mertta

EDIT: Korjattu Mertan rallienglannin Fun >> Fan. 😀

Avainsanat:
Kulttuuri Suosittelen
randolfinhipat

My Mad Fat Diary ja pre-kolmenkympin kriisi

IMG_20170913_165030.jpg

Te kaikki, jotka jäitte kaipaamaan Skamiin tyttö-Chrisin omaa kautta, nyt nassu kiinni Yle Areenaan ja My Mad Fat Diary pyörimään. Se voisi olla Chrisin tarina, jos Chris olisi elänyt Stamfordissa vuonna ysikuus. Eli ei oikeastaan, mutta Raen tarina on oikeastaan vielä koskettavampi ja hauskempi kuin Skam.

Olen ilmeisesti kevyesti jälkijunassa innostukseni kanssa, kun löysin My Mad Fat Diaryn vasta pari viikkoa sitten, kun sarja julkaistiin uudestaan Yle Areenassa viimeisen kauden kolmen uuden jakson kanssa. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloin, olen nimittäin täysin rakastunut Rae Earliin.

My Mad Fat Diary on uskomattoman koskettava ja inspiroiva tarina kasvamisesta ja itsensä hyväksymisestä ja rakkaudesta ja ystävyydestä. Päähenkilö Rae on haavoittuva ja samalla kova, samastuttava ja helvetin ärsyttävä. My Mad Fat Diary kuvaa hienosti sitä, kuinka kaikilla on omat epävarmuutensa, liittyivät ne sitten ulkonäköön, huumorintajuun tai älyyn.

Mun 30-vuotispäivä häämöttää jo käytännössä horisontissa, ja ehkä siksi nää teinisarjat puhuttelee jotenkin tosi voimakkaasti. Tuntuu nimittäin aika teiniltä tässä vaiheessa elämää, siltä, että pitäis taas päättää, mitä loppuelämällään tekee (vaikka ei tietystikään pidä, kymmenen vuoden päästä on varmaan seuraava identiteettikriisi päällä ja ammatillinen umpikuja muka edessä), keksiä miksi haluaa isona ja lopettaa päämäärätön haahuilu ja sekoilu.

IMG-20170716-WA0015.jpgMutta ei se varmaan lopu koskaan. Se päämäärätön haahuilu nimittäin. Ja joskus sitä saattaa vahingossa tai tarkoituksella haahuilla ihan oikeaan suuntaan tai oikeiden ihmisten luo. Tai sitten joskus sitä jotenkin löytää itsestään rohkeutta tunnustaa itselleen, että tämä nyt ei ainakaan ollut sitä, mitä halusin.

Haahuillessa tavataan!

<3: Laura

Avainsanat:
Kulttuuri Suosittelen Syvällistä