Vuoden odotetuin viikko alkoi eilen yöjunaseikkailulla Helsingistä Rovaniemelle ja jatkui tänään Rovaniemeltä Eskelisen Lapinlinjoilla Sodankylään. Tänään pääsemme myös itse asiaan, eli katsomaan elokuvia! Aiempina vuosina meille on kehittynyt aika hyvä päivärytmi, johon kuuluu päivässä kolme-neljä elokuvaa, yksi kämpillä kokattu ateria ja iltasnäki ulkona.

Elokuvatarjonnassa on tänä vuonna paljon kotimaisia leffoja, mutta meillä on linjauksena keskittyä sellaisiin pätkiin, joita ei välttämättä näe missään muualla. Tässä Rudolfin kippojen pakko nähdä -valinnat Sodankylän elokuvajuhlille:

Asako I & II

Kuvauksen perusteella tästä tulee mieleen Richard Ayoaden elokuva The Double, jossa vilahtaa myös itse iso-D, siis Danny. Japanilaisessa leffassa nuori nainen rakastuu kahteen erilaiseen, mutta samannäköiseen tyyppiin.

Oh Mercy!

Arnaud Desplechinin poliisileffa perustuu osittain dokkariin poliisin työstä pohjoisranskalaisessa Roubaix’n kaupungissa. Rooleissa mm. Léa Seydoux.

The Song of the Tree

Kirgisialainen musikaalispektaakkeli! Kirgisialainen musikaalispektaakkeli! Kirgisialainen musikaalispektaakkeli!

The Day I Became a Woman

Marzieh Meshkinin ohjaama leffa kertoo itseään etsivistä iranilaisista naisista epäoikeudenmukaisessa yhteiskunnassa. Elokuva koostuu kolmesta erillisestä tarinasta, jotka lopulta yhdistyvät.

Touki Bouki

1973 tehty Djibril Diop Mambétyn elokuva kuvaa nuoria miehiä, jotka haaveilevat lähdöstä Eurooppaan. Esittelytekstin mukaan Touki Bouki on afrikkalaisen elokuvan merkkipaalu, jonka rakenne ei tottele länsimaisia kaavoja, vaan lainaa afrikkalaisesta tarinankerronnan perinteestä.

Elokuvien suhteen Sodankylässä on aina runsaudenpula. Tekisi mieli katsoa kaikki ja jokainen! Perinteisiin kuuluu myös elokuvateatteriin nukahtaminen sekä ehdottomasti karaokenäytökset. Torstaina karaokessa on Moulin Rouge, Lauran suosikki, jota Mertta ja ystävämme Juristi inhoavat. Lauantaina karaokeleffana on Badding, joka lienee sopivan kaikkien makuun, vaikka olisi niin sydämetön, että ei välitä Moulin Rougesta.

Moikataan, kun törmätään!

<3: Laura

P.S. Muistakaa, että Sodankylästä löytyy myös maailman pohjoisin Lidl!

Lankesin Facebook-mainontaan ja ostin vanhan kunnon Ruotsin-risteilyn! Joo, tiedän, että risteilyn halpa hinta on kikka saada hömelöt laivalle tuhlaamaan rahaa (ja näinhän juuri kävi). Keski-ikäisyyteni on ilmeisesti saavuttanut jonkinlaisen kulminaatiopisteen, sillä nautin risteilystä! Siitäkin huolimatta, että en ollut nakit silmillä kellon ympäri ja syönyt buffetissa pelkästään katkarapuja ja suklaajäätelöä (niin kuin mahdollisesti abiristeilyllä).

Ainoa laivavinkkini on, että ota mukaan käteistä, jos mielit osallistua bingoon (joka oli Mariellalla uhkapeli, josta voitti rahaa!). Laivan ainoa pankkiautomaatti oli epäkunnossa, joten jäi vähän kaivelemaan sivu suun menneet bingovoitot. Onneks kuvavisa tulomatkalla oli avoin kaikille käteistilanteesta huolimatta. Siinä menestyksemme palkittiin toisella sijalla, karkkipussilla ja seitsemän euron lahjakupongilla ravintoloihin.

Parasta risteilyssä visavoiton lisäksi oli tietysti Tukholma. Olin tehnyt jonkinmoisen suunnitelman siitä, mitä päivän aikana puuhataan, kun aikaa on vain reilut kuusi tuntia. Tässä kohokohdat:

Maailman paras aamiainen

Jos saapuu Tukholmaan Viking Linella, kannattaa heti ensimmäiseksi suunnata Södermalmille eli “Tukholman Kallioon”. Yksi parhaista aamiaispaikoista, jossa olen koskaan käynyt on Greasy Spoon. Tähän tutustuimme jo vuonna 2015 edellisellä Tukholman-reissulla, ja onneksi paikka on edelleen pystyssä. Päivän erikoisuutena oli jenkkityyliset pannarit lemon curdilla, mansikoilla ja marengilla. Niitä kelpasi ähmätä naamaan, kun viereisen crossfitsalin tyypit juoksivat edestakaisin terassin ohi.

Greasy Spoon on myös ainoa ravintola, josta Mertta on nähnyt unta ja pettynyt aamulla karvaasti tajutessaan olevansa Tapiolassa Tukholman sijasta. Pisteet myös erittäin kivasta palvelusta sekä kahvista, jota saa juoda niin paljon kuin halua! Aamiaisella kannattaa muistaa, että Ruotsissa saa myydä alkoholia vasta klo 11 jälkeen, sitä ennen ei mimosoita tipu.

Greasy Spoon, Tjärhovsgatan 19 (Toinen ravintola Odenplanilla osoitteessa Hagagatan 4)

Hyvin valikoitua second handia

Nytorgetin kupeessa sijaitseva Stadsmission (eli hyväntekeväisyyskirppis) on ensimmäisiä second hand -puoteja, jonne Tukholmassa aikoinaan asunut ystäväni raahasi minut kymmenen vuotta sitten. Se on edelleen suosikkini. Stadsmissionissa on erittäin tarkasti kuratoitu valikoima ja kohtuulliset hinnat.

Tällä kertaa kävimme myös pienen kävelymatkan päässä sijaitsevassa Myrornassa, mutta se on selvästi perinteisempi “Uff-henkinen”-second-hand-kauppa, jonne otetaan kaikki kama. Jos on aikaa vain yhteen, lämmin suositus Nytorgetin Stadsmissionille!

Stockholms Stadsmission Second Hand, Skånegatan 75

Kaljaa ja pitsaa – mitä muuta voi toivoa?

Kaljafanien kesken kulttimaineeseen nousseeseen Omnipollos Hattin eksyimme myös nelisen vuotta sitten täysin vahingossa kaljakuppilaa etsiessämme. Mertta löysi elämänsä ensimmäisen sourin ja jäi happamalle tielle kertalaakista. Omnipollo-panimon baarissa on sympaattinen henkilökunta, katosta roikkuu sairaan hienoja lamppukasvilasipalloja ja kalja on mitä mainiointa. Omnipollosta saa myös erinomaista pizzaa!

Omnipollos Hatt, Hökens gata 1A

Vielä en ole Abba-museossa käynyt, pitäiskö mennä?

<3: Laura