Kuten Randolfin hippojen kuvauksessakin lukee, minä pidän kokeilemisesta. Jos joku kysyy lähdetkö mukaan, kiinnostaisko sua tällainen, pitäiskö meidän yrittää, niin olen jo menossa. Kun saan tilaisuuden kokeilla jotakin uutta, keksin harvoin syyn kieltäytyä.

Pelkästään urheilulajeista olen harrastanut ratsastusta, thainyrkkeilyä, laskuvarjohyppäämistä, jumppaa, kiipeilyä, sirkusta, tanssia ja joogaa. Tällä hetkellä juoksen ja käyn avannossa. Haavelistalla ovat muun muassa purjelautailu sekä varjoliito.

Joissain lajeissa etenen huimaa vauhtia, toisissa taas pysyn ikuisena aloittelijana. Toisinaan huvin vuoksi harrastaminen aiheuttaa hämmennystä.
 

Tässä kuvassa väännän kättä samalla kun kulmakarvani hulmuavat tuulessa. Kuva: Teo Välimäki

Kerran kiipeilykaverini kysyi miksen boulderoi, vaikka kiipeän kyllä harva se päivä. Kerroin, että mielestäni boulderointi on sanalla sanoen perseestä, koska siinä ei pääse tarpeeksi korkealle. Boulderointi on eittämättä tehokas keino kehittyä kiipeilijänä, mutta matalien ja vaikeiden reittien hinkuttaminen pikkiriikkinen harja takataskussa ei kiinnosta tippaakaan. Kaverini mielestä harrastaminen huvin vuoksi kuulosti omituiselta: “Elämä on lyhyt, mä ainakin haluan ottaa siitä kaiken irti.” No niin minäkin. Siksi en malta olla kokeilematta lähes kaikkea mitä eteen sattuu.

<3: Mertta